Kaunis vanha puutaloalue Kokkolassa on jostain syystä tuhopolttajan tähtäimessä, ja monta taloa ehtii palaa ennen kuin rikokset alkavat selvitä. Kuolonuhreiltakaan ei vältytä.
Tarinassa amatöörietsivät Liza, uuden elämän Keski-Pohjanmaalta löytänyt entinen viestintäalan uratykki, ja Nils, ex-vankilakundi Kannuksesta, lyövät viisaat päänsä yhteen ja alkavat tutkia tuhopolttojen sarjaa.
Liza ja Nils ovat ratkaisseet aiempina vuosina yhdessä parikin rikostapausta, mutta olleet nyt pidempään erossa toisistaan. Lizalla on asunto Helsingissä ja Nils asuu luonnon keskellä Kannuksessa. Liza ottaa yhteyttä Nilsiin, ja saa häneltä kyläilykutsun. Samaan aikaan he huomaavat uutisen Kokkolan tuhopoltoista.
Uteliaisuus valtaa molemmat, ja he vuokraavat viihtyisän vanhan talon läheltä palopaikkaa. Liza huomaa, kuinka hyvin hän viihtyy Nilsin kanssa, ja kuinka mukavia ihmisiä heillä on ystävinään. He viettävät aikaa Kokkolassa pyöräillen ja rentoutuen, hyvästä ruuasta nauttien ja kyläillen. Samalla on hyvä kysellä paikallisilta lisää tuhopoltoista.
Liza tutkii ahkerasti paikallisia uutisia ja lukee netistä murha.infoa. Joka paikassa syylliseksi arvellaan nuorta poikaa, joka ei pysty puolustautumaan syytöksiltä. Hän joutuukin käymään kuulusteltavana useita kertoja.
Kuisti paloi kotoisasti räiskyen. Onni tuijotti tulta lumoutuneena. Keltainen puutalo oli hyvin kaunis. Kukkapenkeissä molemmin puolen kuistia, hetken vielä liekkien ulottumattomissa, tönöttivät nupullaan olevat tulppaanit.
– Herraisä! Soititko jo paloauton? huusi kauhistunut vanhemman naisen ääni.
Lizalla ei ole harmainta aavistustakaan, miksi vieraat ihmiset tulevat antamaan heille vinkkejä tuhopolttajasta, vaikka eivät ole niitä poliiseille kertoneet. Heidän uusi ystävänsä tietää kuitenkin, että myös Lizasta ja Nilsistä kerrotaan murha.infossa netissä. Heidän osuuttaan aiempien rikosten selvittelyssä kiitellään. Samalla heille kerrotaan Simosta, miespoliisista, joka ei viitsi tutkia rikoksia, vaan menee samalle nuoren pojan syyttelylinjalle, kuin useat muutkin juoruilijat. Simolla tuntuu myös olevan kaunoja Lizaa ja Nilsiä kohtaan.
Lizan ja Nilsin on myös syytä olla varovaisia, sillä tuhopolttaja ei ole ainoa, joka alueella rellestää. Monet alueen asukkaista ovat jo nähneet outoja vilahduksia tummiin pukeutuneesta hahmosta.
Rikokset eivät ole mukavia, varsinkaan murhapoltot. Kokkola palaa -kirjan tarina on kuitenkin leppoisaa lukemista, jos ei halua mässäillä raakuudella vaan tykkää enemmän lukea arkipäivän tapahtumista, jotka kuitenkin pyörivät tuhopolttojen ympärillä odottaen rikollisen kiinni jäämistä. Kirja on hyvin kirjoitettu, ja sitä on helppo lukea. Suurta keskittymistä tai vaativaa päättelyä ei lukijalta odoteta. Tarina etenee pikkuhiljaa kohti ratkaisuaan.
Kokkola palaa on Saila-Mari Kohtalan Liza Virtasen tutkimuksia -sarjan kolmas, itsenäinen osa.






