Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Millaista tulee, kun kustannustoimittaja Sari Rainio ja eläkkeellä oleva poliisi Juha Rautaheimo alkavat yhdessä kirjoittamaan dekkareita? No priimaa pukkaa! Jo Mortuí non silent -sarjan ensimmäinen osa Vainajat eivät vaikene oli laatutavaraa.
Mitä tekee sitten toinen osa, Vaeltavat vainajat? Pysyy ihan samassa sarjassa, eikä suinkaan ole se halpa kakkonen, eikä maistu väkisin tehdyltä. Imin taas kaiken, koko tarinan. Kuuntelin oikein kahteen kertaan ja lisäksi kertailin vielä fyysisestä kirjasta. Olen ollut kaiken aikaa vilpittömän ihastuksissani.
Kun ruumis löytyy Tattarisuolta, minua hirvittää heti jo senkin takia, että kun aikoinaan hain sieltä isän autoon varaosia, ties kuinka monen rikospaikan ohi olen mennyt. Mutta asiaan; löytyy siis ruumis, joka on jo kuollut aiemmin? Aivan, mutta miten se on mahdollista ja siitä sitten alkaakin melkoinen vyyhti, jonka selvittämiseen menee aikaa, mutta rikosylikonstaapeli Ville Karila on seppä työssään. Yhtään pahemmaksi ei jää oikeuslääkäri Viola Kaariokaan.
Melkoinen soppa on hämmennettävä, ennen kuin palikat asettuvat paikoilleen ja sen seuraaminen on ihan äärimmäisen kiinnostavaa. Kuinka palataan menneisyyteen ja Pikku Naantaliin. Oli ihan pakko ottaa selvää, mikä se on ja mikä riemastus, kun sellainen paikka on oikeasti olemassa Helsingin Unioninkadulla ja koko talo on vieläpä kuvattuna kirjan kannessa. Kerrotaan siellä asuneista ihmisistä ja mitä siellä tapahtui, erään perheen sisaruksista ja heidän suhteistaan. Aivan loistavaa kuvausta.
Ihanasti on taas viritelty niin, että kuka tahansa voisi olla se, joka on henkirikoksen tehnyt, nyt ja joskus aiemmin, mutta se kutkuttava jännitys säilyy loppuun asti. Kuka teki mitä ja miksi? Syyt löytyvät, eivätkä ole niitä tavanomaisia.
Koska kyseessä on sarja, niin jo edellisestä kirjasta tuttu “Auervaara” Tapani Hellevirta on mukana kuviossa ja yhtä nilkki, kuin vaan voi kuvitella. Hän on se, jota lukija voi sydämensä kyllyydestä inhota. Muita ei niinkään…
Mietin usein, mikä on Rautaheimon, mikä Rainion kertomaa, mutta kaiken kaikkiaan, tarina on nivottu kasaan hyvin ja jää mieleen pitkäksi aikaa. Kirja tuntuu lähes ystävältä!
