Synkeä juhannus on Laura Arikan esikoisromaani. Dekkari sijoittuu pieneen Farlaxin kuntaan Länsi-Suomen saaristoon. Farlaxissa asuu noin kymmenentuhatta vakituista asukasta, mutta kesäisin asukasmäärä tuplaantuu, kun mökkiläiset ja turistit saapuvat.
Farlax on kaikin puolin idyllinen paikka asua. Ihmiset tuntevat toisensa, ja naapuriapu toimii tarvittaessa. Kaikki tarvittava löytyy, sillä kunnassa kasvatetaan itse ruokaa, ja myös kalastus on edelleen yksi tärkeä osa Farlaxin ruokahuoltoa.
Nyt kunnassa valmistaudutaan juhannuksen viettoon, ja väkimäärä on runsaimmillaan. Aattoaamuna yksi asukkaista on aamukävelyllä puistossa, kun hän huomaa kaksi nuorta makaamassa maassa toisiinsa kietoutuneina. Lähempi tarkastelu osoittaa heidät kuolleiksi.
Farlaxissa on oma poliisiasema, jonka päällikkö Toomas Lehto tekee kaikkensa säilyttääkseen paikallisen poliisiaseman kunnassa. Senpä takia hän toteaakin, että nuorten kuolemantapauksen selvittelyyn ei pyydetä apua mantereelta, vaan se selvitetään omin voimin.
Poliisilaitoksella työskentelevät Toomaksen lisäksi Abbe ja Maija, sekä väliaikaisena apuna siviilipalvelusmies Liinus. Koska juhannus työllistää poliiseja pienten kahinoiden takia enemmän kuin normaalisti, kuolemantapausten selvittäminen vaatii ympärivuorokautista työskentelyä. Toomas pyytää avuksi myös Sofie Andrellin, joka on toiminut aiemminkin poliisin apuna. Sofie on profiloija, entinen pappi, ja Toomaksen mielestä paras mahdollinen tuki uhrien perheille.
Sofie on muuttanut Farlaxiin miehensä kuoltua, kun hänelle osui huomattava potti Farlaxissa pelaamansa porukkaloton ansiosta. Sofie on rakennuttanut unelmiensa talon, tekee töitä kotonaan, ja tapaa muita ihmisiä kohtalaisen vähän. Nytkin hän empii, kun Toomas pyytää häntä poliisin avuksi, mutta suostuu, kun tietää miten tärkeää Toomakselle on rikosten ratkaiseminen paikallisesti, ja miten vähän henkilökuntaa on käytössä.
Synkeässä juhannuksessa on taitavasti kuvattu pienen kunnan elämää. Millaisia vuorovaikutussuhteita ihmisillä on, miten he ovat yhteydessä luontoon, miten eri vuodenajat vaikuttavat pienen saaren elämään. Millaisia unelmia on nuorilla, ja miten he pääsevät toteuttamaan niitä.
Mielenkiintoinen tarina saa epäilemään syyllisiksi useita henkilöitä. Tarina on harvinainen myös siksi, että kun rikokset lopussa selviävät, tarina ei lopu siihen, vaan se viedään osallisina olleiden henkilöiden osalta loppuun saakka. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin selviämään. Tässä kirjassa nousikin hienosti esiin se, kuinka ihmisten pitää pitää toisistaan huolta. Kuunnella ja kysellä, myötäelää. Hieno, yhtenäinen tarina alusta loppuun saakka. Pidin erityisesti myös kerronnasta, jossa sisustusta, vaatteita ja taidetta kuvailtiin. Nekin sopivat hyvin tarinaan, vaikka kyseessä onkin dekkari.
Hyvässä kirjassa häiritsi vähän se, että lauseiden sanajärjestys oli minulle välillä outo. Vaikkakaan se ei ollut väärä, niin normaalisti sanajärjestys on sivulauseissa erilainen. Samoin koko kirjan ajan itseäni häiritsi henkilöiden etunimien toistaminen silloinkin, kun vain kaksi ihmistä keskusteli: ”Olipa hyvää kahvia, Sofie”. ”Lähdetäänkö, Sofie?” ”Laitapa tästä kumisaappaat, Toomas”. ”Ole hyvä, Toomas”. Suomalaisessa tekstissä ei yleensä viljellä tuota jatkuvaa nimen toistamista, kun ollaan kahdestaan, se ei vain jotenkin meille sovi. Olisiko tuossa voinut kustannustoimittaja olla tarkempi, ja poistaa edes turhimmat nimitoistot, ehkä myös herroittelut ja rouvittelut? Minun mielestäni kyllä.
Erinomainen kirja joka tapauksessa, ja saa unelmoimaan tuollaisessa paikassa asumisesta. Nyt jäädään odottamaan Farlaxin tapahtumille jatkoa. Synkeä juhannus on Kuolema Farlaxissa -dekkarisarjan aloitus. Toinen osa Petollinen joulu julkaistaan vielä tänä vuonna.






