Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kotimaisen kauhun mestarin Marko Hautalan uusi Samaelin kirja ottaa pienen sivuaskeleen historiallisen romaanin puolelle, sillä tarina sijoittuu 1930-luvulle. Enimmäkseen se on kuitenkin varsin ajaton, vaikka loppupuolellaan ankkuroituukin vahvemmin aikaansa kiinni. Kirja kuvaa hylkeenpyyntimatkaa Perämerelle, ja siinä on vähänlaisesti juuri 1930-luvulle kiinnittyviä elementtejä.
Romaanin pääosassa on nuori Ramiel, jonka isä oli kaukomailla matkaillut ja hulluna pidetty Noita-Ragnar. Isä kuitenkin kuolee ja äiti ottaa uuden miehen, Arvidin, joka ei siedä Ragnarin hullutuksia, eikä halua niitä Ramielissakaan katsella. Ramiel erottuu joukosta, yksisilmäisenä ja puhumattomana. Isäpuoli vaatii kuitenkin 16-vuotiasta nuorta miestä mukaansa, kun on lähdettävä merelle.
Hylkeenpyyntimatkaa varten aika on väärä, on vielä liian varhaista. Mentävä kuitenkin on, koska kaupunkilainen filosofian professori Hoving haluaa jostain syystä tutustua hylkeenpyyntiin ja maksaa retkestä hyvin. Ramielin, Arvidin ja Hovingin lisäksi matkalla on Kiero-Erik, huonomaineinen, mutta kokenut hylkeenpyytäjä. Erikin tiedetään petkuttavan varusteiden kustannuksissa, mutta Arvidpa valehtelee Erikille Hovingin motiiveista ja siitä, miten Hoving retkestä maksaa. Retki siis alkaa jo petollisista lähtökohdista.
Koska on vielä varhainen talvi, matkanteosta ei tule helppoa. Sopivia railoja etsiessään miehet joutuvat kuljettamaan hylkeenpyyntivenettä jäätä pitkin. Masto kaadetaan poikittain, kaksi miehistä työntää veneen molemmilta sivuilta ja yksi vetää edestä. Hoving on sairaalloinen kaupunkilainen, eikä pysty miesten töihin. Siksi Ramiel on pitänyt ottaa mukaan vaaralliselle matkalle: näiltä jäisiltä hylkeenpyyntimatkoilta eivät kaikki osallistujat palaa hengissä takaisin edes parhaissa oloissa.
Hautala kuvaa hienosti hylkeenpyyntimatkan tunnelmaa ja ahdistavaa jäistä helvettiä merellä. Olosuhteet kääntyvät retkikuntaa vastaan, osin luonnollisista ja osin yliluonnollisista syistä. Ramielin isää pidettiin noitana ja hän on siirtänyt tietojaan ja taitojaan pojalleen, vaikka kuolikin vähän kesken prosessin. Yksisilmäinen Ramiel näkee huonommin kuin muut, mutta myös sellaisia asioita, joita muut eivät näe, ja hän osaa pyhää kieltä, jolla Jumala keskusteli Aatamin ja Eevan kanssa paratiisissa.
Samaelin kirja on väkivaltainen eläimiä ja ihmisiä kohtaan. Hylkeenmetsästystä kuvataan tavalla, joka varmasti puistattaa herkimpiä lukijoita. Ei Hautala ihmisiäkään säästele. Parhaimmillaan romaani on jäisellä merellä, kun tunnelma on tiivis ja tapahtumaympäristö näennäisestä avoimuudestaan huolimatta tiivistyy veneen kokoiseksi, ahtaaksi ja tukalaksi, täynnä vihaista kyräilyä ja epäluuloa. Loppupuoli ei ole yhtä vetävä, mutta toki tarpeellinen. Yleisemmin Samaelin kirja on Hautalalta kelpo teos, mutta ei nouse pitkän linjan kauhukirjailijan tuotannon kirkkaimpien helmien tasolle. Historiallinen aihe on kuitenkin tervetullutta vaihtelua.
