Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Anthony Browne (s. 1946) palkittiin ensimmäisenä brittiläisenä lastenkirjakuvittajana elämäntyöstään Hans Christian Andersen -mitalilla. Tämä on merkittävin palkinto, jonka lastenkirjojen kuvittaja voi saada. Brownella onkin takanaan pitkä ura lastenkirjojen parissa. Brownen tuotantoa on suomennettukin jonkun verran vuosien varrella.
Ääniä puistossa on vuodelta 1998 ja ilmestynyt suomeksi 2004. Sen tarina pohjaa Brownen uran alkuvaiheisiin. Hänen toinen lastenkirjansa oli vuoden 1977 A Walk in the Park, jossa kaksi erilaisesta taustasta tulevaa lasta kohtaa puistossa koirineen ja ystävystyy. Ääniä puistossa palaa tähän tarinaan. Nyt lapset ovat tosin muuttuneet ihmisistä gorillahahmoiksi, joita Browne tuotannossaan suosii, ja tarina kerrotaan neljästä eri näkökulmasta.
Tässä näkökulmatekniikassa onkin tämän kuvakirjan hienous. Ensin puheenvuoron saa Kaarlen äiti, joka vie poikansa ja muotovalion labradorinsa Viktorian puistoon. Puistossa on joku ruokoton rakki ja kaikenlaista roskaväkeä; Kaarlekin juttelee jonkun suttuisen lapsen kanssa. Toinen ääni kuuluu työttömälle ja toivottomalle miehelle, joka lähtee tyttärensä kanssa ulkoiluttamaan koiraa puistoon. Myös lapset saavat oman vuoronsa.
Jokaisen näkökulmasta puiston tapahtumat näyttäytyvät vähän eri valossa. Se heijastelee aina kirjan kuvitukseen, taittoon ja typografiaan asti. Hienostonaisen näkymä on muodollinen, arvokas ja sokea monille elämän yksityiskohdille, kun taas työläisperheen tytön maailma on iloinen ja värikäs. Sirke Happosen suomennos tavoittaa eroja puhetavoissa. Kirjassa on ilmeinen, päivänselvä tasonsa, mutta myös pientä hienovaraisuutta ja kaikenlaista yksityiskohtaa huomattavaksi taustalla.
Onhan tämä suomennoskin jo parinkymmenen vuoden takaa ja alkuteos edelliseltä vuosisadalta, mutta Ääniä puistossa on edelleen kelpo teos, jonka hienosti piirretyissä kuvissa riittää ihasteltavaa.
