Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Viisivuotias Lola on syntynyt uudenvuodenaattona ja rakastaa ilotulitusraketteja. Nyt isä on ostanut Lolalle ihan oman raketin. Isä ja Lola menevät tädin luokse, sillä siellä raketin voi ampua taivaalle turvallisesti. On vain yksi ongelma: tädillä on iso koira Bobo, jota Lola pelkää. Bobo on kyllä aivan kiltti, mutta se on silti kovin iso ja pelottava.
Täti kertoo, että Boboakin pelottaa. Hän vie koiran pois, jotta Lola saa olla rauhassa. Lola jää kuitenkin miettimään, että on kurjaa, kun Bobo on yksin ja peloissaan. Eikö raketteja olisi kuitenkin kiva katsella yhdessä? Lola uskaltaa lähestyä Boboa. Käy ilmi, että Bobo pelkää raketteja. Lola ei halua, että kenenkään täytyy pelätä hänen syntymäpäivänään, joten raketit saavat jäädä. Uudestavuodesta voi nauttia ilmankin!
Minä en pelkää -kirjalla on selkeä sanoma: ilotulitusraketit ovat kauniita, mutta sen kauneuden hintana on eläinten pelkoa ja kärsimystä. Rakettien hetken kestävä kauneus ei ole sen arvoista. Mitenkään saarnaavalta kirja ei kuitenkaan tunnu, vaan lähestyy asiaansa enemmän ilon, ymmärryksen ja myötätunnon kautta.
Meria Palinin vahaliitukuvitus on erottuvaa ja kaunista. Uudenvuodenaaton yönäkymät ovat kauniita. Kirjassa on mukavia yksityiskohtia, kuten se, että Lola asuu ilmeisesti vain isänsä kanssa ja isä kulkee talvellakin Lolan kanssa polkupyörällä. J. S. Meresmaa on kokenut kirjailija, mutta tämä on hänen kuvakirjadebyyttinsä. Jatkoa on jo seurannut, joten uusi genre voidaan todeta hyvin haltuunotetuksi.
