Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Archipelago edustaa hieman harvinaisempaa alkuperämaata, kyseessä on nimittäin alun perin baskinkielinen sarjakuva. Tämä on jo itsessään sen verran harvinaista, että sarjakuva oli pakko ottaa lukulistalle pelkästään tästä syystä. Onneksi sarjakuvan vahvuudet eivät nojaa puhtaasti eksotiikkaan, vaan Archipelago on oikeasti varsin hyvä seikkailukertomus.
Tarinassa eletään vuotta 2103, ja ilmastonmuutos on edennyt paljon nopeammin kuin kukaan olisi uskaltanut odottaa. Katastrofaalinen meren nousu on hukuttanut suuria maa-alueita ja siinä samassa suurimman osan ihmiskunnasta. Eloonjääneet elävät saaristossa ja yrittävät pärjäillä niillä resurseilla, mitä on jäljellä. Baskeilla sentään menee verrattain hyvin, sillä nykyisestä Espanjasta näyttää säilyneen elinkelpoisena lähinnä maan pohjoisosa, eli tässä tapauksessa Baski-saaristo (Skandinavia-parasta sen sijaan ei taida olla jäljellä oikein yhtään mitään).
Uusi maailma ei kuitenkaan ole edellistä rauhallisempi. Uusia yhteisöjä on noussut ja niiden myötä uusia vallantavoittelijoita. Tällaisessa maailmassa joutuvat pärjäämään teini-ikäiset Jare ja Nizar, eikä tietenkään ihan perusteineistä ole kyse. Jarella on harvinainen taito sukeltaa menneen maailman aarteita, mistä on hyötyä metallittomassa maailmassa, ja kummankin menneisyyteen liittyy jotain salaperäistä. Kiinnostava hahmo on myös Jaren isoisä Aitor, joka on harvoja ihmisiä, jotka vielä muistavat tulvaa edeltävän maailman. Miksi juuri he päätyvät poliittisen juonittelun keskipisteeseen selvinnee tulevissa osissa, mutta Archipelago onnistuu alustamaan asetelmansa ja sen hahmot erinomaisen toimivasti.
Sukunimen Etxeberria takana piilottelee käsikirjoittajaveljekset Martin ja Xabier. Sarjakuvan kirjailijasivu paljastaa, että parivaljakolla on käsikirjoittamisesta runsaasti kokemusta, ja sen kyllä huomaa. Sarjakuva ei ole hirveän paksu, mutta tarinassa kerkeää tapahtua paljon. Maailmaa ja sen lainalaisuuksia avataan tapahtumien kautta ilman raskasta selittelyä. Pidin esimerkiksi siitä, miten juonessa käsitellään rasismia ja uskonnollista fanaattisuutta. Ne tekevät Archipelagon sosiaalisesta todellisuudesta realistisen, vaikka hukkunut maailma on muuten enemmän velkaa fantasialle kuin kovalle tieteiskirjallisuudelle.
Myös Sanvin energinen kynänjälki ja kuvakerronta vakuuttaa. Lennokas ja hieman karkea tussaus sopii tällaiseen menevään seikkailusarjakuvaan hyvin, ja hahmotkin ovat tarpeeksi ilmekkäitä. Kokonaisuuden kruunaa vielä Sedayasin ammattimainen väritys.
Kansikuvan perusteella odotin varman päälle pelaavaa eurosarjakuvaa, mutta sarjakuvan kiinnostava maailma pistääkin oikeasti odottamaan, mitä tarinassa tapahtuu seuraavaksi. Omasta mielestäni hyvää seikkailusarjakuvaa ei ole koskaan liikaa, joten tämä oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Suosittelen!
