Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aviomiehen salaisuus on Helena Steenin 1920-luvulle sijoittuvan Ilona Berg ja englantilaiset murhat -dekkarisarjan aloitus.
Tarina sijoittuu 1920-luvun Lontooseen, johon suomalainen Ilona matkustaa ensimmäistä kertaa aviomiehensä kanssa. Ilona on mennyt naimisiin häntä huomattavasti vanhemman, englantilaista sukua olevan Wernerin kanssa puoli vuotta aiemmin. Ilonalle mies on kertonut esittelevänsä tuoreen vaimonsa suvulleen. Kun pariskunta saapuu lontoolaiseen hotelliin, mies jättää Ilonan heti yksin. Jo samana iltana hän lähtee omille teilleen, sanoen vain epämääräisesti tapaavansa jonkun. Hotellista lähtiessään Werner vannotti Ilonaa pysyttelemään huoneessaan.
Kirja sijoittuu aikaan, jolloin naisella ei ollut juuri sananvaltaa. Ilonankin osalta ensin asioista päätti äiti, ja nyt vanha aviomies Werner. Ilona tuntee olevansa miehensä vanki, ja laskee mielessään montako kymmentä vuotta hän joutuisi tätä kestämään.
Kun miestä ei kuulu vielä aamullakaan takaisin, Ilona uskaltautuu lähtemään ulos Lontoon kaduille etsimään miestään ja katselemaan ympärilleen. Kohdalle osuu lehtimyyjä, ja Ilona huomaa lehden etusivulla uutisen, jossa kerrotaan, että hänen miehensä on murhattu yöllä eräässä hotellissa. Samassa uutisessa kerrotaan, että myös miehen vaimo on murhattu. Ilona järkyttyy, ja miettii, kuka on näytellyt Wernerin vaimoa.
Ilona palaa kiireesti hotellille, ja miettii, että onko tarkoitus ollut murhata hänetkin. Huoneeseen päästyään hänet säikäyttää perinpohjin herrasmiesetsivä, joka vaatii Ilonaa lähtemään mukaansa. Etsivä kertoo, että Scotland Yard epäilee Werneriä vakoojaksi hänen venäläisten yhteyksiensä takia. Ilona alkaa selvittää aviomiehensä salaisuuksien vyyhtiä. Onko perheriidoilla ja -salaisuuksilla osuutta murhaan? Entä uhrin toistuvilla painajaisilla, joita Ilona lyhyen avioliiton aikana on saanut todistaa?
Onnistuakseen salaisuuksien selvittelyssä Ilona joutuu heittäytymään huonomaineisen klubin tanssijattareksi ja Wernerin sukulaisten omistaman kartanon piiaksi. Kokemukset sekä innostavat että järkyttävät Ilonaa, mutta hän tuntee, että hänellä on jonkinlainen turva miehestä, joka hänet vaati hotellilta mukaansa, ja jonka luona hän ehti majoittua muutaman päivän ennen kartanoon matkustamistaan.
Helena Steen kirjoittaa elävästi niin sumuisesta Lontoosta ja sen yöelämästä, kuin kylmästä kartanosta ja seurapiirien vaatimasta palvelustakin. Lukija voi mielikuvituksessaan nähdä elävästi tapahtumat mielessään. Välillä tosin tuntuu, että rikostutkinta etenee hitaasti, ja päähenkilö asetetaan vaaraan vielä sittenkin, kun tutkinta on jo selvittänyt syylliset. Mutta ei, loppuun asti on luettava eikä syyllinen ole ollenkaan syylliseksi luultu henkilö. Monta asiaa jää avoimeksi, joten tarinan jatkoa on ainakin vuosi odotettava.
Voisi kuvitella, että tästä Helena Steenin uudesta romanttisesta, 1920-luvulle sijoittuvasta Ilona Berg ja englantilaiset murhat -pehmodekkarisarjasta tulee yhtä suosittu kuin Steenin aiempi historiallinen viihderomaanisarja Parempaa väkeäkin on ollut.
Annan arvio:
Kun kirja sijoittuu 1920-luvun Englantiin ja on hyvän mielen dekkari, voiko se olla muuta kuin hyvä? Aviomiehen salaisuus aloittaa Helena Steenin Ilona Berg ja englantilaiset murhat -sarjan.
Ilona Berg on avioitunut vastikään varsin kontrolloivaksi osoittautuvan miehen, Wernerin, kanssa. (Ilmeisen luonnehäiriöinen tapaus, sanon minä.) Pariskunta saapuu Englantiin, ja alle vuorokaudessa sanomalehtipojat huutelevat otsikoita raa’asta hotellisurmasta. Pariskunta on tapettu, mutta miehen vieressä ei ollut hänen vaimonsa Ilona.
Herrasmiesetsivä Henry Drayton liittyy jutun tutkintaan yhdessä Scotland Yardin kanssa. Ilonasta tulee osallinen myös jutun selvittelyyn. Samalla hän selvittelee aviomiehensä taustoja: mitä kaikkea mies on menneisyydessään tehnyt tai ollut, entä heidän avioliittonsa aikana? Onko Ilonan henki vaarassa?
Henryn miespalvelija Jones voi vain välittää tiedon isännälleen, kun Ilona päättää lähteä yökerhoon, jossa tapettu tyttö on työskennellyt. Ilona, tai yökerhossa Ilse, pestautuu työhön ja on vähällä paljastua, kun kyselee niin paljon. Madame ottaa Ilonan puhutteluun uteliaisuudestaan. Ilona miettii, että nyt pitää valehdella ja hyvin, ja keksii sanoa, että he ovat kadonneen tytön kanssa kuulemma samannäköisiä.
”Niin”, hän lopulta sanoi, ”niin näyttää. Tai näytti, en minä enää häntä tämän viimeisimmän tempun jälkeen takaisin ota. Hän on ollut hyvä tyttö, mutta häneen ei voi luottaa.”
Viimeiset sanat hän lausui hitaasti ja katsoi minuun jotensakin merkitsevästi, kaventunein silmin.
Lopulta Ilonan on paras muuttaa turvataloon, kunnes tapaus selviää. Sisäkön työ tulee tutuksi. (Siitä pestistä saa hyvän kuvan Steenin Parempaa väkeä -sarjasta.) Lopulta Ilonan on aika palata Suomeen.
