Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuonna 2015 Theranos oli Piilaakson starupeista se suurin ja kaunein. Terveysteknologian yritys oli kehittänyt vallankumouksellisen veritestausmenetelmän; pienen laitteen, joka pystyi tekemään satoja erilaisia verikokeita vain murto-osalla sitä verimäärästä, mitä verikokeisiin normaalisti tarvitaan. Tulevaisuuden laite, jolla taudit ja terveysongelmat voi havaita jo kotisohvalta, kauan ennen kuin ne aiheuttavat potilaalle mitään ongelmia.
Vallankumouksellisen yhtiön arvoksi arvioitiin parhaimmillaan yhdeksän miljardia dollaria, se työllisti 800 henkilöä ja sen johtokunnassa istuivat muiden muassa Henry Kissinger, kenraali James Mattis ja George Schultz Yhdysvaltain entinen ulkoministeri. Yritykseen investoijat eivät olleet yhtään vähäisempää porukkaa, heihin lukeutuivat muiden muassa itse Rupert Murdoch ja Larry Ellison. Theranoksen perustaja ja toimitusjohtaja oli saanut legendaarisen maineen hänkin, uuden sukupolven Steve Jobsiksi kutsuttu Elizabeth Holmes oli kuin esikuvansa siinä mielessä, että hän todellakin osasi hurmata yleisönsä, kulissien takainen elämä oli sitten jotain aivan muuta.
Yrityksen legendassa oli vain yksi pieni ryppy, nimittäin se, että Theranoksen kehittämä vallankumouksellinen teknologia oli alusta loppuun saakka täyttä huijausta. Wall Street Journalin tutkiva journalisti John Carreyrou pääsi tarinan jäljille vuonna 2015 ja pian korttitalo romahtikin omaan mahdottomuuteensa.
Bad Bloodissa Carreyrou kertoo Theranoksen nousun ja tuhon tarinan ja onpahan kyllä tarina. Valheista ja peittelystä tulee niin sekava ja uskomaton vyyhti, että sitä on oikeastaan turha edes yrittää tiivistää tähän arvosteluun. Päällimmäinen tunne kirjan lukemisen jälkeen on, miten ihmeessä Holmes ja yrityksen presidentti Ramesh Balwani kuvittelivat, että eivät jäisi ennen pitkää kiinni. On oikeastaan hämmästyttävää, että sumutus onnistui niinkin kauan.
Elizabeth Holmes ja hänen motiivinsa jäävät kirjassa hieman kaukaisiksi, mutta jotkin asiat tulevat kyllä kirjassa selviksi. Holmes tunnetusti idolisoi Steve Jobsia ja omaksui autoritäärisen johtamistyylin, joka oli ennen kaikkea kiinnostunut alaisten osoittamasta “lojaaliudesta”. Kritiikki, olkoon miten rakentavaa hyvänsä, oli hyökkäys, joka piti murskata välittömästi. Holmes ja Balwani loivat ympärilleen kuplan, jossa he kuulivat vain sen, minkä he halusivatkin kuulla.
Teknologia-alalla ei myöskään ole tavatonta markkinoida tuotetta valmiimpana kuin se onkaan ja toivoa, että todellisuus jossain vaiheessa saavuuttaa hypen. Fake it till you make it -lähestymistapa voi olla yleinen Piilaaksossa, mutta Theranos ei ollut mikään suhteellisen harmiton it-alan yritys, vaan se kirjaimellisesti leikki ihmisten hengillä. Mikäli Holmes ei heti alkujaan perustanut yritystä huijaus mielessä, niin vedenjakajaksi osoittautui viimeistään rahakas diili Wallgreensin kanssa. Enää ei ollut aikaa odottaa, että teknologia saavuttaisi annetut lupaukset, vaan tuote päätettiin lanseerata, toimi se sitten tai ei.
Lopputuloksena on häkellyttävä tarina voittoon-hinnalla-millä-hyvänsä -yrityksestä, jonka perustaja ei ainakaan näennäisesti missään vaiheessa kokenut minkäänlaisia omantunnon kolkutuksia.
Tietokirjaksi Bad Blood on poikkeuksellisen viihdyttävästi kirjoitettu. Ottaen huomioon miehen uran Wall Street Journalissa ei tule yllätyksenä, että Carreyrou todellakin osaa kirjoittaa. Kirja tuntuukin välillä pikemminkin jännitys- kuin tietokirjalta. Tutkivaa journalismia siis parhaimmillaan ja jälleen kerran ei voi kuin todeta, että joskus todellisuus on oudompaa kuin fiktio. Erittäin suositeltavaa luettavaa!