Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Voiko menneeseen palata, vaikka kyseessä olisi oma lähimenneisyys? Adamilla oli opettavainen, koettelevuudestaan huolimatta hyvä aika Britta-rouvan luona Lindössä Eleonore Holmgrenin esikoisromaanissa Viimeinen kesä. Kun Adam palaa saarelle ensimmäistä kertaa Brittan hautajaisten jälkeen, mikään ei ole ennallaan.
Sarjan toisessa osassa, Britta-rouvan perintö, Adamin ja Saran eroavaisuudet nousevat pintaan. Saarellakaan eivät asiat ole ennallaan. Adamin tukena ollut Karlsson on muuttanut pois. Brittan lapset eivät ole sovussa, talo rempallaan.
Pystyykö Adam korjaamaan asioita ja saamaan ihmisten välit kuntoon? Tai palaako hän vanhaan elämäntapaansa, josta pyristeli irti?
Kirjassa on jonkin verran takaumia, jotka valottavat henkilöhahmojen taustaa.
”Oi, tekö siinä taas?” Elsa koettaa pitää äänensä vakaana, mutta aivan liian terävä tervehdys kerta kaikkiaan lipsahtaa huulilta. Hymyilevä pariskunta ei tunnu reagoivan epäkohteliaaseen vastaanottoon.
”Isäsi Lindön limput vetävät minua puoleensa kuin magneetti”, Nils sanoo nauraen.
”Tuo on jauhanut niistä limpuista siitä asti, kun palasimme kotiin”, Britta sanoo ja pyörittelee silmiään niin voimallisesti, että ohuet kulmakarvat vaeltavat pitkin otsaa. ”Kaupungista ei ilmeisesti löydy mitään vastaavaa.”
”Siksipä meidän siis oli pakko palata”
”No, kaipa niitä muitakin syitä oli”, Britta sanoo ja nyppäisee Nilsin paitaa, ja he hymyilevät toisilleen vastarakastuneiden sietämätöntä hymyä. Tuollainen käytös pitäisi lailla kieltää, kun paikalla on ihmisiä, joiden sydän on särkynyt.
Hyvän mielen kirjassa on totta kai rakkaustarinoita. Kenet Elsa yhyttääkään? Mitä käyttöä isän leivintupa lopulta saa?
Kirjan voi lukea myös itsenäisenä teoksena. Se jatkuu kolmannessa osassa Takaisin saarelle.
Minusta tuntui aluksi vaikealta päästä vauhtiin toisen osan kanssa, mutta kannatti se lukea, ja Lindö-sarjan seuraava kirja vei taas mukanaan.
