Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tutustuin Pekka Kytömäen runoihin uusimman Historian pienmiehiä -kokoelman myötä. Se teki sen verran oivallisen vaikutelman, että aikaisempiin kokoelmiin tutustuminen oli itsestään selvää. Ensimmäisenä vuoron saa Kytömäen esikoiskokoelma, vuonna 2015 ilmestynyt Ei talvikunnossapitoa. Kytömäki tunnetaan palindromirunoistaan, mutta tämäkin kokoelma edustaa yksisuuntaista runoutta.
Vaikka laiskottaa,
aidan matalaa kohtaa
jaksan hakea.
Tyyli on tuoreimmastakin kokoelmasta tuttua, eli leikkisää, napakkaa ja aforistista. Kytömäki käyttää paljon haikumuotoa, mutta ei noudata sitä orjallisesti; osa runoista on enemmänkin haikuisia. Aiheetkin ovat tutunoloisia: on pieniä havaintoja luonnosta, kaupungista ja kaupunkiluonnosta, elämän havainnointia, vanhemmuutta.
Anna Kytömäen taiteilema kansikuva on viehättävä, vaikka vähän lastenkirjamaiselta näyttääkin. Kannen leppoisa värikkyys toki istuu hyvin kirjan sisältöön; ei tähän mitään harmaan asiallista olisi kaivannutkaan.
Kesän helpotus:
polkuja ei pidetä
talvikunnossa.
Ei talvikunnossapitoa on helposti lähestyttävää ja kepeää hyväntuulen runoutta. Kokoelmassa ei ole minkäänlaista tärkeilyn makua. Näitä ilahduttavia huomioita maailmasta suosittelen lämmöllä kenelle tahansa ajattelemisen aihetta haluavalle; aikaisempi kokemus ja osaaminen runojen lukijana ei ole tarpeen. Kaikesta runojensa helppoudesta huolimatta Kytömäki onnistuu monesti naulaamaan muutamalla rivillä kiinni jonkun kerrassaan oivan ajatuksen.
Kolmirivinen
tarkasti kohdistettu
suurennuslasi.
