Aleksi Pöyry (toim.): Granta 9 : Tunnustus

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tämä on kahdesti vuodessa ilmestyvän aikakauskirjan syysnumero Granta 9, tunnustuksia 14 kirjailijan voimin; keväällä ilmestyi eläinaiheinen Granta 8.

Cambridgen yliopistossa vuonna 1889 perustettu aikakauskirja on nyt suomalaisena laitoksena kokeilemassa uppoamispintaa suomalaiseen lukijaan. Puolet kirjailijoista on Suomesta, muiden muassa Katja Kallio, puolet maailmalta, Karl Ove Knausgård kuuluisimpana.

Aluksi oli tämänkin numeron kohdalla hiljaista, kunnes Helsingin Sanomien kriitikko luki Grantan viimeisen luvun, Riku Korhosen älähdyksen tai esseen Puhu, viha, jossa Korhonen haukkuu ja pieksää romaaniensa haukkujakriitikot, myös bloggarit. Sattuman sanelemaa juttua päästelevät kriitikot. Kuten Korhosen romaanista Emme enää usko pahaan.

  • ”Voimattoman raivon puhditon esitys”Herman Raivio Suomen Kuvalehdessä.
  • ”Kova veto ja jylhä kierre”Matti Mäkelä Helsingin Sanomissa.

Lopulta kirjailija Korhonen ei kestä vaan fiktiivisesti virtsaa teilaajaporukan niskaan.

Milja Sarkola mietiskelee tunnustamisen ideaa kaunokirjallisuudessa. Miksi ja kenelle virheensä tunnustaisi? Mieluimmin puhdistaa omatuntonsa tuntemattomalle yleisölle, jolta saattaa saada kehut taiteellisesta suorituksesta, siis sitä kautta tavallaan anteeksi virheensä. Mitä sitä loukattujen läheistensä kanssa käsittelemään! Koska silloin voi loukata lähimmäistään yhä enemmän. No, samoilla linjoilla liiteli myös Rousseau Les confessions -teoksessaan Tunnustuksia, joka on yksi parhaista ja avomielisimmistä tämän lajin teoksista.

Antto Terras, virolaissyntyinen suomalainen, paljastaa, siis tunnustaa Luokkakokous-kertomuksessa vastenmielisyytensä kokoontumisiin, saati entiaikojen kiusalliseen opiskeluaikojen muistelutilaisuuteen. Vaan vaimo sen kuin ahdistaa, pakottaa miestä ihmisten ilmoille, vaikka jo seurusteluaikoina pelin piti olla selvä: ”- tein kyllä selväksi, että sosiaalinen rajoittuneisuus on minun juttuni, enkä pidä ihmisistä lainkaan, mutta silti hän-likka yrittää eikä ymmärrä, että hanke on tuomittu epäonnistumaan.”

Jukka Viikilä, ei pappi, tunnustaa eli kirjoittaa näkyviin Papin tunnustukset. Tätä maalaiskunnan pastoria pelottaa pian tapahtuva piispan vierailu. Myös vaimon seurustelu kirkkoherran kanssa on sielulle liian raskas taakka. Moni muukin asia.

Otapa Grantan tämän kertaisesta Tunnustuksista selvä: tarua vai totta! Fiktiota vai faktaa?

Ainakin Ivan Tšistjakovin Siperian laitamilla on totta, Gulag-leirin vartijan karu päiväkirja.

Luettavia juttuja kaikin, ja muutenkin jännä seurata kuinka suomalaisen Grantan, uuden kirjallisuusareena -sarjan jatkon käy. Vuodesta 2013 se on suomalaisessa asussa ilmestynyt. Tässä kaikki ilmestyneet Grantat.

PS yllätys yllätys: Grantan parhaan kertomuksen – Bernard Quiriny: San Juliánin piispa – sivuutan ja jätän sen kirjabloggari Marjatta Mentulan blogista luettavaksi.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *