Hilja-sarja on vajaat kymmenen vuotta sitten alkanut lastenkirjasarja, jota kirjoittaa ulkosuomalainen, Saksassa asuva Heidi Viherjuuri. Luin sarjan pari ensimmäistä osaa tuoreeltaan, mutta sittemmin sarja unohtui. Nyt sen pariin oli mukava taas palata. Kirjan pääosassa on seitsemänvuotias Hilja, jolla on pikkusisko Taimi ja teini-ikäinen isosisko Veini. Perheeseen kuuluvat isä ja äiti, vaari ja Nöpö-kissa ja sekalainen joukko mummoja ja tätejä, jotka ovat sukua tai sitten eivät.
Tarinassa ei kovin monimutkaista juonta rakennella, vaan kirjan ydintä on tämän perheen arjen kuvaaminen. Nyt kun Hilja on koululainen, mukaan tulee vähän kouluelämääkin, mutta se on pienemmässä osassa kuin perhe-elämä erilaisine haasteineen. Kirjan isona tapahtumana on äidin Italian-matka, jonka aikana lapsia hoitaa huithapeli-isä. Tämä kovin perinteinen asetelma on kirjan isoin miinus: olen kyllästynyt tarinoihin, joissa äiti on säpäkkä taloudenpitäjä ja isä mokaileva taivaanrannanmaalari. Vaikka kuvio lieneekin valitettavan usein todellinen, ei kai tätä niin väen väkisin tarvitsisi ylläpitää?
Kovin iso harmi se ei kuitenkaan ole. Hiljan huumorissa on jotain samaa kuin Timo Parvelan Ellassa ja kavereissa, mutta vähän pienemmällä vitsailu-, kaaos- ja sekoiluannoksella. Hiljan maailmassa on mukavaa lapsenkokoisuutta. Tässäkään kirjassa ei tapahdu mitään ylenpalttista, vaan sellaisia todellisen oloisia asioita. Hilja on vähän rämäpäinen, hankkiutuu helposti vaikeuksiin ja suhtautuu elämään ylipäänsä ilahduttavan reippaasti puuttuen kohtaamiinsa epäkohtiin. Ei siis hullumpi roolimalli lapsille! Ellan ja kaverien tapaan Hiljakaan ei ole henkilökaartinsa tyttövoittoisuudesta huolimatta mitenkään selvästi tyttöjen tai poikien kirjallisuutta, vaan sellaista hyvää yleistä lastenkirjallisuutta.






