Kuolemaa voidaan käsitellä lasten kuvakirjoissa monin tavoin. Toisinaan käsittelytapa on lyyrisempi ja etäisempi, toisinaan konkreettisempi. Ruotsalainen He, jotka jäävät jäljelle kallistuu konkreettisen puolelle. Jo kansikuvassa perhe on kokoontunut hautakiven äärelle. Karin Saler palkittiin tästä esikoislastenkirjastaan kuvittaja Siri Ahmed Backströmin kanssa Ruotsissa jaettavalla vuoden parhaalle kuvakirjalle myönnettävällä Snöbollen-palkinnolla.
Kirjan alussa perhe – isä, kaksi lasta ja mummo – ovat koolla sairaalavuoteen ympärillä. Seuraava aukeama on tyhjä, on vain teksti: “Kun ei ole enää, eikä ole olemassa, on kuollut”. Sen enempää ei kuolemasta sinänsä puhuta, vaan nimen mukaisesti keskitytään heihin, jotka jäävät jäljelle. Kirja kertoo tarinansa kuvillaan, samalla kun teksti enemmän sanoittaa tuntemuksia ja kokemuksia.
Väriliiduilla tehty kuvitus on varsinkin ihmisten osalta taitavaa työtä, hahmot ovat ilmeikkäitä ja eloisia. Tunneskaalaa on, ja se välittyy kuvista hyvin. Tekstiä on vähän, joten kuvilla on paljon työtä tarinan kertomisessa. Lopulta elämä voittaa ja jatkuu. Tämä välittyy hyvin kirjan sisäkansista: Kannen puolella sisäkansissa on seinää ja valokuvia perheestä äidin kanssa. Takakannen puolella on samat kuvat, mutta tyhjät kohdat seinällä ovat täyttyneet kuvilla perheen touhuista ilman äitiä. Äidin kuvat ovat yhä siellä, mutta elämä jatkuu.








