Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nelikymppinen Joel on palannut vuosien jälkeen kotiin huolehtimaan äidistään. Seitsemänkymppinen Monika on saanut infarktin ja kärsii nyt sen seurauksena dementiasta. Hän uskoo käyneensä rajan tuolla puolen ja tavanneensa vuosia sitten kuolleen miehensä, joka on seurannut häntä takaisin elävien maailmaan. Kun Monika muuttaa Mäntykotiin, hänen epäselvät jaksonsa tuntuvat lisääntyvän ja hänen vointinsa alkaa huonontua rajusti. Kaikenlaista kummaa tuntuu tapahtuvan myös osaston muille vanhuksille. Vähitellen Joel alkaa uskoa, ettei kyse ole pelkästä dementiasta, vaan tapahtumien taustalla on jotakin kauhistuttavampaa.
Mats Strandbergilta on julkaistu aiemmin nuorille aikuisille suunnattua fantasiaa sekä viime vuonna ilmestynyt, varsin mainio kauhuromaani Risteily, jossa vampyyrit mellastavat ruotsinlaivalla. Hoivakoti jatkaa samaa linjaa, vaikka pääosassa ovatkin tällä kertaa vanhukset ja demonit. Strandberg osaa asiansa ja juoni kulkee jouhevasti, vaikkakin melko perinteistä kaavaa. Jännitys kasvaa, mutta lopun pakollinen välienselvittely jää mielestäni vähän vaisuksi. Hiuksianostattavan karmea Hoivakoti ei ole, joten sitä uskaltaa suositella aremmillekin kauhun ystäville.
Hoivakodin parasta antia ovatkin henkilöt ja heidän välisensä suhteet. Strandberg kuvaa hienosti aikuisen lapsen tuskaa, kun hän joutuu kohtaamaan oman vanhempansa avuttomuuden. Joel on tuhlannut suuren osan elämästään huumeisiin ja unelmiin, joiden tuhoutumisesta hän syyttää vanhaa ystäväänsä. Äidin sairastuminen nostaa vanhat demonit esiin, eikä välienselvittelyiltä vältytä. Kun isovelikin tuntuu luistavan vastuustaan, on Joelilla edessään aikamoinen kasvun paikka.
Kaiken kaikkiaan Hoivakoti on varsin kelpo, kevyehkö kauhuromaani – painajaisia siitä tuskin saa, mutta lukukokemuksena se on nopea ja viihdyttävä. Muutamia ajatuksiakin se voi herättää, onhan omien läheisten ikääntyminen asia, joka koskettaa meitä kaikkia.