Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Huijarilokki Hyi on kova rosvoamaan ruokaa. Nimensä hän lienee saanut ihmisiltä, jotka kuorossa huutavat ”Hyi!”, kun Hyi saapuu varkaisille. Mutta sitten tulee talvi ja ruoka käy vähiin, joten on aika suunnata kohti etelää parempien ruoka-apajien toivossa. Etelän mailla elämä ei kuitenkaan ole pelkkää leppoisaa loikoilua, sillä ruokaa vailla ovat muutkin linnut.
Huijarilokki Hyi on suomalaisen graafisen suunnittelijan Linn Henrichsonin esikoisteos. Runomuotoon kirjoitetun kuvakirjan on suomentanut Johannes Ekholm. Kuten kuvataiteilijan teokselta voi odottaa, pääpaino on varsin tukevasti kuvituksessa, ja se teoksessa onkin kohdallaan: kirjan moninaiset linnut ovat kavalan näköisiä ja juonikkaita. Kirjassa on vaikuttavan näköisiä kuvia ja lokin matka ulkomaille vie moneen eri maahan, jotka on kuvitettu ilmeikkäästi ja tunnistettavasti.
Tekstipuoli ei ole sitten ihan yhtä täysosuma. Nämä riimiin ja rytmiin kirjoitetut kuvakirjat ovat minulle aina vähän vaikea paikka. Tässäkin tyyli tuntuu vähän sekavalta ja rytmi ontuvalta. Miksi kirjoittaa ”runotyyliin” ”Hyi ei oo ainut ken lämmöstä tykkää”, kun “Hyi ei ole ainoa kuka lämmöstä tykkää” istuisi itse asiassa seuraavan säkeen kanssa samaan rytmiin paljon sujuvammin?
Jos riimitellään, niin riimiteltäisiin sitten myös kunnolla: ”lokeille – vetele”, ”lokilta – shokissa”, ”pöllö – hölmö” ja ”murheita – urhea” eivät vain käy yhteen, ja säännöllisen epäsäännöllinen riimien rikkominen vailla sen kummempaa logiikkaa ei yksinkertaisesti ole kovin hyvää runoutta. Jos tehdään mitallista, riimiteltyä runoa, niin sitten riimit ja mitat olisi syytä tehdä kunnolla. En ole alkuperäistä Fuskmåsen Fy -teosta nähnyt, joten en osaa sanoa, minkä verran runouden ontumisesta on syytä kaataa Ekholmin niskaan, mutta ainakin ruotsiksi riimitellään näin sujuvasti:
Fy! ropar folket på gatan i kör
när fuskmåsen snyltar och snattar och stör.
Dom kallar på mig och dom får som dom vill
tänker fuskmåsen Fy när den knycker en sill.
Tämän Ekholm on suomentanut näin:
“Hyi!” huutavat ihmiset kadulla kuorossa,
kun lokki vaanii saalista, mikä seuraavaks on vuorossa.
Minua jo kutsutaan, siis sinne mä nyt vilahdan,
tuumii Huijarilokki Hyi, ja pihistää silakan.
”Huijarilokki Hyi” on kieltämättä hankala sovittaa sujuvasti mihinkään säkeeseen, mutta silti: ”vilahdan – silakan” on kyllä rujo riimi. Teos nimettiin Runeberg Junior -palkinnon ehdokkaaksi marraskuussa 2025 ja raati kehui nimenomaan teoksen leikkisää ja nokkelaa kielenkäyttöä. Annan siis jonkunasteisen suosituksen sille, että kirjaan kannattaa tutustua alkukielellä ruotsiksi. Suomeksikaan kirjaa ei kannata välttää, jos ei jaa ärtymystäni ontuvia riimejä kohtaan. Kuten todettua, kuvitukseltaan Huijarilokki Hyi on joka tapauksessa vaikuttava ja kiinnostava.
