Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kreetta Onkelin Hyödyttömät päivämme kuvaa kahden nuoren miehen kesää Helsingissä. Okke ja Liki ovat päättäneet kahdeksannen luokan ja jääneet täysin joutilaiksi. Kummallakin on kyllä koripalloharrastuksensa, mutta joukkueet on jaettu, eivätkä ennen lajissa pärjänneet pojat ole mahtuneet parempiin joukkueisiin. Kauden päätöspelin molemmat viettävät penkillä. Haluaako sellaisen jälkeen enää jatkaa?
Mitä kaksi nuorta miestä sitten kaupungissa tekee? Jonkinlaista viittausta antaa kirjan alkuasetelma, jossa Okke ja Liki ovat syksyllä oikeustalolla vastaamassa tekosistaan. Kummankaan vanhemmat eivät ole paikalla, heitä ei kiinnosta, mikä sekin on oireellista.
Mitä kesän aikana sitten oikein tapahtuu? Okke ja Liki lähinnä harhailevat ympäriinsä. Eihän kaupungissa ole kovin paljon tekemistä, jota voisi ilman rahaa tehdä. Kaikki tila on kaupallisen toiminnan palveluksessa. Ratikoilla ja busseilla voi sentään ajella, ja ratikassa he kohtaavat Edithin. Tyylikäs vanha rouva ei näytä oikein sopivan ratikkaan, mutta tulee kuitenkin jutulle poikien kanssa. Edith pyytää heitä kahvilaseuraksi, mutta pojat kieltäytyvät.
He kuitenkin törmäävät Edithiin uudestaan ja lähtevät tämän kanssa kahville. Käy ilmi, että mukavalla mummolla on käsilaukussaan satoja, jos ei tuhansia euroja rahaa, ja sen verran sekavat jutut, että hän on ilmiselvästi muistisairas. Okke ja Liki soittavat hätäkeskukseen saadakseen apua, mutta sitä ei irtoa, joten he päättävät auttaa Edithiä pääsemään kotiinsa, ettei tämä tule ryöstetyksi.
Tästä hyväntahtoisesta pyrkimyksestä päästään sitten kesän loppuun mennessä siihen, että Okke ja Liki ovat oikeudessa. Vaikka kirja kuvaa joutilasta kesää, tunnelma on painostava. Onkeli on onnistunut rakenteen kanssa hyvin, kirja toimii ja houkuttelee lukemaan. Nuorison joutilaisuuden kuvauksena se on oivaltava ja kuvaa hyvin, miten vaikeiden asioiden kanssa nuoret voivat joutua painimaan – vaikka perheessä näennäisesti asiat hyvin olisivatkin, ja erityisesti tietysti silloin kun ei ole.
