Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Harvemmin kuulee hyvää seuranneen siitä, että juhlitaan kämppä tyhjänä – viimeksi tänään luin uutisista käsistä riistäytyneistä kotibileistä, jonne oli ilmestynyt ulkopuolisia ihan puhtaasti tuhoamistarkoituksissa. Jukka-Pekka Palviaisen tuoreessa nuortenkirjassa tilanne on vielä pykälän kiperämpi: 16 vuotta täyttävä Mila järjestää juhlat kartanossa täysin luvatta. Asukkaat ovat poissa ja ovikoodi on tiedossa, koska Milan isä käy kartanossa siivoamassa.
Eihän tästä hyvä seuraa. Lopputulos ei kuitenkaan ole aivan katastrofaalinen, eikä juhlien seuraukset ole kirjassa kovinkaan merkittävässä osassa. Enemmän kiinnostaa, mitä ennen juhlia tapahtuu, ja millainen dynamiikka kirjan nuorten keskuudessa vallitsee. Teos rakentuu näkökulmatekniikan varaan, ja kertojaksi nousee neljä nuorta.
Mila on juhlien järjestäjä ja vähän ulkopuolinen. Bileiden järjestäminen on Milalla keino pyrkiä sisäpiiriin ja toisaalta miellyttää ystävä Ainoa, joka haluaa juhlia. Milaa hirvittää olla huomion keskipisteenä. Antti on ihastunut Milaan ja hengailee Ainon veljen Jessen kanssa. Jesse tykkää ajella ympäriinsä ja erityisesti Nesteelle, jossa kassan takana on ihana Sanni. Jesse ei kuitenkaan saa ikinä sanottua Sannille ihastuksestaan.
Sanni taas on jotenkin vähän ahdistunut, ei oikein viihdy kotonaan, koska siellä on arvaamaton ja alkoholisoitunut isäpuoli. Viimeinen kertoja Kassu on vielä yläkoulussa ja potentiaalisesti pärjäävä koululainen, jonka elämä on kuitenkin kovaa vauhtia viettämässä kohti rikollista uraa, koska rikollisia ihailevan kaverin Token kanssa tulee tehtyä kaikenlaista tyhmää – kuten vaikka mentyä kuokkimaan juhliin.
Kämppä tyhjänä etenee sujuvasti sopivan lyhyinä lukuina. Koko kirjalla on mittaa alle sata sivua, joten tarina on nopeasti luettu. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin nasevalla ja vetävällä dialogilla. Kirja sopiikin hyvin kaikenlaisille lukijoille, mutta ei se ihan helpoimmista helpointa ole: tarinan seuraaminen dialogista vaatii vähän keskittymistä. Nuorena olemisen kipuiluja Palviainen kuvaa kirjassa hienosi. Johonkin ollaan menossa, mutta minne? Lyhyt kirja päättyy sentään muutamaan onnelliseen loppuun.
