Meriön sisaruksista kertova Kotisatama-sarja on edennyt toiseen osaansa, jossa pääosan saa Heikki. Hänen elämänsä on eron myötä mennyt uusiksi. Työ Merivoimissa on vaihtunut saariston yhteysaluksen kipparointiin ja hän asuu vuoroviikoin Turussa poikansa kanssa ja Utössä muistisairaan äitinsä lähellä. Elämä on vähän sekavaa, etenkin kun ex-puoliso Annika voi olla liikkeissään nopea ja arvaamaton.
Toisellakin kirjan päähenkilöistä menee kuviot uusiksi. Toimittaja Ella on lähdössä miehensä kanssa kauan suunnitellulle maailmanympäripurjehdukselle, kun Ella kertoo uutispommin, jonka johdosta reissu päättyy heti alkuunsa. Mies ajaa purjeveneen karille heti Utön edustalla ja Ella rantautuu Utölle Meriön perheen hoiviin – oma kotihan on myyty pois purjehdusreissun rahoittamiseksi, eikä Ellalla ole mitään minne palata.
Ella löytää paikkansa saaristosta ja päätyy töihin Isokarin saarelle kesäoppaaksi. Heikki ja Ella ystävystyvät kesän aikana ja ilmassa on selvästi molemminpuolista vetoa, mutta kummankin elämäntilanne on sen verran mutkikas, ettei tässä mitään helppoja ratkaisuja ole tarjolla puolin eikä toisin.
Leena Paasion Kotisatama-sarja jatkuu edelleen tasaisen mainiona. Romanttisena viihdekirjana Lännessä loistaa majakka ei tarjoa lopulta suuria yllätyksiä, mutta kuten aina, matka on kiinnostavampi kuin päämäärä ja Heikin ja Ellan välisen ystävyyden ja läheisyyden kuvaus on kaunista. Oli mukava lukea miesnäkökulmaakin vaihteeksi, useimmat lukemistani viihdekirjoista on kuitenkin kirjoitettu naisnäkökulmasta. Heikki on vieläpä miellyttävän täyspäinen ja fiksu mies.
Kauniita ovat myös kirjan maisemat. Saaristoluonnon ja purjehtimisen kuvaukset tekevätkin tästä kirjasta poikkeuksellisen ja saavat sen erottumaan edukseen viihdekirjojen joukosta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan Kotisataman kolmatta osaa, jossa pääosaan pääsee vielä kovin syrjään jäänyt Hilla.






