Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kernaasti, Jeeves! Kaisa Siveniuksen mestarillisten Jeeves-käännösten sarja on edennyt jo viidenteen osaan. Kovin paljoa uutta ja ihmeellistä sisältöä ei P. G. Wodehouse näihinkään juttuihin keksinyt, mutta mitäpä sitä pyörää uudestaan keksimään, kun peruspaketissa kaikki on kunnossa! Kaksi pidempää kertomusta ja kolme novellia on mukava ja riittoisa paketti Bertie Woosterin ja hänen neuvokkaan herrasmiespalvelijansa Jeevesin edesottamuksia.
Nimikertomuksessa Kernaasti, Jeeves Bertie joutuu taas vaihteeksi kihloihin ilman omaa osallisuuttaan asioihin, ja tapausta pitää lähteä selvittelemään Brinkley Courtin herraskartanoon. Mukana on myös paljon muita tuttuja: sir Roderick Glossop, Reggie ”Silli” Herring, Dahlia-täti ja niin edelleen. Ei ehkä ihan syyttä Wooster leimautuu mielenterveyshäiriöiseksi, ja vain Jeevesin apu voi lopulta pelastaa tilanteen.
Toinen romaanimittainen tarina Peruslukemilla, Jeeves vie Woosterin vieläkin vaarallisemmille maille: Bassettien kartanossa häilyy aina ilmassa toisaalta vaara joutua naimisiin keijuista ja kukkasista höpisevän Madeline Bassettin kanssa. Lisäksi paikalla pyörivät virkaheitto diktaattori Spode, vesiliskomies Gussie Fink-Nottle, ärhäkästä terrieristään (ja vastaavasta peräänantamattomasta sisustaan) tunnettu Stiffy Byng ja hänen kömpelö pappissulhasensa ”Pimeä” Pinker. Näistä aineksista saadaan aikaan sellainen soppa, ettei paremmasta väliä. Novellit Biffyn ihme juttu, Ei vaihtoehtoa ja Freddie pinteessä jatkavat samalla hyväksi havaitulla linjalla.
Miksi Wodehousen Jeeves-tarinat sitten kiehtovat, kun kerran niiden varsinainen juonisisältö on oikeastaan joka kerta sangen samanlainen: Wooster joutuu pulaan tai kihloihin (nämä ovat toki lähes synonyymejä) ja lopulta Jeeves pelastaa. Vastaus on tietenkin kielessä ja huumorissa. Wodehouse on parhaimmillaan Woosterin ja Jeevesin välisissä henkevissä keskusteluissa, joissa molemmat tuntevat klassikkonsa (Wooster ehkä vähän Jeevesin avustuksella) ja siteeraavat tilanteeseen sopivia runosäkeitä tai sanontoja. Myös minä-kertoja Bertien hersyvät luonnehdinnat muista henkilöistä ovat kerta toisensa jälkeen loistavia. Ja kuten jo aiemminkin mainitsin, Kaisa Siveniuksen huikea käännösjälki kruunaa kakun. Iso suositus!
