Viisjoella kaikki pyörii maagisten koruleelioiden ympärillä. Muutaman kerran vuodessa kukkivat kukat ovat kaiken huomion keskellä. Erityisesti kukista ovat kiinnostuneita leelittaret, jotka niitä hoitavat ja käyttävät taikojensa aineksena. Keskusteluja kukkasten kanssa -kirjan päähenkilö Xaskia opiskelee leelittareksi. Xaskian heila Naum taas harrastaa kaikenlaista fyysistä temppuilua ja kikkailua, jota hän tekee niin ikään leelioita ylistääkseen. Kylään muualta muuttanut Sona taas muotoilee antilooppeja savesta, eikä ymmärrä, miksi leeliat ovat muille kaikki kaikessa. Jotain kovin lumoavaa Naumissa ja Xaskiassakin Sonalle kuitenkin on.
Nuorten elämät kietoutuvat toisiinsa kiehtovalla tavalla, kun Xaskia joutuu vaikeuksiin. Hän on hoitamassa hänelle osoitettua leeliaa, kun joku outo hahmo hyökkää Xaskian kimppuun. Hyökkäyksen seurauksena Xaskia jää vangiksi loitsun sisään. Loitsutodellisuudessa Xaskialla on seuranaan vain joukko pörröisiä, puhuvia sorkkaeläimiä. Onnistuuko Xaskian paeta tästä kuplasta? Jos leelioiden taikatodellisuudessa viettää liian pitkän aikaa, ei enää löydä tietään takaisin, ainakaan ihan kokonaisena, joten kello tikittää koko ajan.
Jostain syystä juuri Sona joutuu välikädeksi, joka ainoana pystyy saamaan yhteyden loitsumaailmassa olevaan Xaskiaan. Niinpä hän joutuu käymään keskusteluja Xaskian puolesta, ja Xaskia pystyy myös seuraamaan kaikkea mitä hän tekee. Siinä alkaa olla jo vähän liikaakin läheisyyttä, etenkin kun ottaa huomioon Xaskian ja Naumin suhteet ja Sonan ja Naumin lämpenevät välit.
Keskusteluja kukkasten kanssa ei kuitenkaan vajoa mustasukkaisuusdraamoihin: tämä on hyvinkin polyamorinen kirja. Xaskia, Naum ja Sona välisessä suhteessa on tilaa rakkaudelle ja ihastumiselle moneen suuntaan (ja myös tämän kolmion ulkopuolelle). Asiat eivät ole helppoja, mutta eivät myöskään mahdottomia. Ennen kaikkea: asioita ratkaistaan puhumalla. Keskusteluja kukkasten kanssa onkin ilahduttavan myönteinen kuvaus turvallisesta ihmissuhdekuviosta, joka nyt sattuu olemaan monisuhteinen.
Monessa mielessä Keskusteluja kukkasten kanssa tuokin mieleen Siiri Enorannan aikaisemman Maailmantyttäret-kirjan, joka sekin oli vahvasti utopian puolelle kallistuva kirja. Neljässä vuodessa tilanne ei ole suuresti muuttunut: synkistelevät dystopiat ovat yhä paljon suositumpia kuin tulevaisuuteen valoisasti katselevat utopiat. Keskusteluja kukkasten kanssa esittelee yhteisön, jossa vallitsee harmonia ja tasapaino. Maailmaan mahtuu muutakin, myös pelottavia ja hurjia asioita, mutta niitäkin on helpompi lähestyä turvallisista lähtökohdista. Tällaista kirjallisuutta on ilo lukea. Maailmantyttärissä pidin erityisesti maailmanrakennuksesta ja henkilökuvauksesta; tässä pidin samoista asioista, mutta lisäksi koin juonen Maailmantyttärien juonta vetävämmäksi.
Melkoinen nappiosuma, siis. Vaikka polyamoria ei oma juttu olisikaan, Xaskian ja Naumin välisen suhteen avoimuus ja rehellisyys käyvät hyväksi malliksi kenelle tahansa suhteessa olevalle. Sonan solahtaminen tähän kuvioon on myös malliesimerkki siitä, miten uutta ihmistä ja siihen liittyviä epävarmuuksia voi lähestyä lempeästi ja turvallisesti. Mieluusti näkisin nuortenkirjoissa enemmänkin tällaisten suhteiden kuvauksia, etenkin kun Keskusteluja kukkasten kanssa on kuitenkin vankasti hyvä romaani, eikä vain tarinan muotoon kirjoitettu parisuhdeopas.







