Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjeitä murhakartanosta on nimimerkillä Maria Aalto kirjoittavan kirjailijan pehmodekkariesikoisteos. Kirja aloittaa nostalgisen Aku Lagerlund -sarjan, jossa seurataan nuoren naisen kasvua rikollisen mielen asiantuntijaksi.
Kirjassa hypätään iloiselle 1960-luvulle, jolloin lavatanssit olivat voimissaan. Naiset pukeutuivat kauneimpiin mekkoihinsa, joiden helmat heilahtelivat tanssin pyöreissä, ja miesten pullojen korkit narahtelivat nurkan takana. Nyrkkitappelutkin kuuluivat osana lavatanssikulttuuriin. Niin tässäkin tarinassa. Nimismiehen pojanketku sai tappeluita ja riitoja aikaan. Myös niin sanotuissa paremmissa piireissä järjestettiin monenlaisia juhlia, kartanossakin vietettiin puutarhajuhlat, jotka saivat ikävän lopun.
Kirjan päähenkilö, opiskelija Aleksandra ”Aku” Lagerlund saa kesätyöpaikan Kraanin kartanosta Tampereen lähettyviltä. Aku ajattelee pääsevänsä avuksi rouva Grahnille, ja luonnon keskelle nauttimaan kesästä ja leppoisasta miljööstä. Kartano kätkee kuitenkin salaisuuksia, joita Aku ei malta olla penkomatta ja jakamatta kirjeissä ystävälleen. Kartanon puutarhassa tapahtunut murha herättää Akun etsivänvaistot, eikä hän malta jättää tutkintaa yksin poliisille.
Murhaa saapuu selvittämään ärhäkkä ja komea komisario Kari Holma Helsingistä. Aku haluaa olla mukana tutkinnassa, ja pääseekin nokkelilla huomioillaan Holman uskotuksi. Holma on tiukka kuulustelija, mutta kuulusteltavat eivät halua avautua tiedoistaan suoraviivaiselle poliisille. Akun psykologian opiskelusta onkin suuri hyöty Holmalle, kun Aku saa ihmiset avautumaan. Se on Holmankin pakko myöntää, vaikka hän toteaakin Akulle, että tyttö on yhtä lailla epäilty kuin todistaja ja avustajakin. Toisaalta Akukin on vaarassa sekaantuessaan tutkintaan, kun kylästä löytyy pian toinenkin ruumis.
Kartanon pihapiirissä on nuoren Pirjon vastuulla oleva kahvila, ja vieressä galleriamyymälä, jossa Aku työskentelee. Akun työhön kuuluu toimia myös vieraiden oppaana kertomassa kartanon salien taideaarteista. Vieraiden opastamista häiritsee kuitenkin Pentti, rouva Grahnin pahantuulinen sukulaismies, joka asuu kartanossa. Myös Aku majoittuu kartanossa, ja hänen huoneensa vieressä asuu omituinen palvelija Salme. Salmen öiset raivokohtaukset saavat Akun pelkäämään, ja pyytämään avaimen huoneensa oveen lukitakseen sen yöksi.
Aku etsii tapahtumille taustaa niin lavatansseista, kuin iltatoriltakin. Ihmisiin tutustumisesta ja jututtamisesta ei voi Akun mielestä olla ainakaan haittaa. Mutta ketkä kaikki mahtavat salata vanhojen tapahtumien taustat, jotka saattavat liittyä murhiin ja murhan yrityksiin? Omituisia henkilöitä pienessä kyläyhteisössä riittää. Jokainen tuntuu salailevan jotakin.
Maria Aalto osaa luoda yhtä lailla leppoisan tunnelman, kuin painostavan murhatutkinnankin. Joitakin turhia keskustelunpätkiä ja puhelinsoittoja voisi karsia, koska niitä toistetaan useaan kertaan. Kirjassa on myös ajallisia siirtymiä historiaan, jotka on selkeästi erotettu, mutta toisaalta ovat mielestäni aika turhia, koska varsinaisessakin tekstissä asiat tulevat selviksi.
Kirjaan on saatu luotua jännitettä, ja juoni, jonka haluaa lukea keskeytyksettä loppuun saakka. Tarina saa varmasti myös jatkoa, koska Aku vasta aloittelee toimintaa komisario Holman tutkintaa täydentävänä etsivänä. Akun ja Holman välillä tuntuu kipinöivän, ja ehkäpä seuraavaan kirjaan kirjoittaja luokin jo jatkoa nyt vasta orastavalle suhteelle.
