Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Onneksi Kirpputorin Kimmo Saarinen on vain kirjan henkilö, sillä jos tapaisin moisen kusipään oikeassa elämässä, vaihtaisin oitis kadun toiselle puolelle. Tyyppi on niin himmeä, että kirja on pakko lukea loppuun siksi, että toivoo edes pientä muutosta.
Kimmo Saarinen on niin täynnä itseään, oikein tirskuu sellaista käsittämätöntä omanarvontuntoa, että tulee oikein paha olo. Hän edustaa juuri sellaista miesmallia, jota ei voi millään jaksaa, ei vaikka kuinka yrittäisi. Tekee hän mitä tahansa, hän on aina oikeassa ja muut väärässä. Näitä tyyppejä on tosin olemassa myös oikeassa elämässä, valitettavasti, ja nyt niitä puskee esiin yhden sun toisen kirjan sivuilta.
Onko se vastaus siihen, että suomalaisella miehellä olisi huono itsetunto? Heh, no näitä oman egonsa vankeja kuitenkin piisaa.
Kimmo on pöljä, tyrinyt lähes kaiken ja edelleen vaan jaksaa sitkeästi uskoa itseensä. Onhan se hyvä sinänsä, mutta pitäisikö oppia jotakin muutakin, esimerkiksi myöntämään omat virheensä. Kimmo on eronnut jo toistamiseen ja yhtään en ihmettele. Hän tuntuu vain käyttävän hyväksi muita ihmisiä. Ystävistäkin revitään kaikki hyöty irti.
Kun Kimmo tapaa Katariinan kirpputorilla, alkaa ehkä pieni havaittavissa oleva muutos. Katariina on mittavalla elämänkokemuksella varustettu, näkee Kimmon lävitse. Reipasotteinen vahva nainen, joka pistää Kimmoa ruotuun. Jos tämä kirja olisi elokuva, Katariina saisi sivuosan Jussin!
Kun sain kirjan loppuun, jäin jotenkin ajattelemaan Kimmoa, sitä miten hän kaiken aikaa uhosi. Sen täytyi kertoa äärimmäisestä heikkoudesta ja siitä kuinka sellainen mies tarvitsee vahvan naisen, joka hiukan ohjailee, niin hyvä tulee.
Reidar Palmgren on kirjoittanut mainion kirjan, jossa on ehkä hitusen liikaa luetteloita, mutta nekin ovat melko nokkelia. Jokaisessa “luettelossa” on oma tarinansa.
