Åke Edwardson: Kolmastoista tapaus

Kolmastoista tapaus

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Komisario Erik Winter on ratkonut murhia jo pitkään; hänen tutkimuksiaan kuvaava dekkarisarja alkoi vuonna 1999 romaanilla Enkelitanssi. Uusimman kirjan nimi onkin sitten karusti vain Kolmastoista tapaus, ei sentään Kolmas­toista murha, koska niitä on tässäkin teoksessa useampia.

Liikkeelle lähdetään jo 30 vuoden takaa, jolloin aloitteleva poliisi Winter ja hänen lähes yhtä nuori kollegansa Bertil Ringmar olivat mukana selvittämät­tömäksi jääneen murhan tutkimuksissa. Silloisen uhrin Lars Brednerin kuole­man ja murhaajan näki ainoastaan Brednerin pikkutyttö Sara. Nyt Saran ja Winterin tiet yhtyvät kohtalokkaalla tavalla, kun komisario on palaamassa Marbellassa asuvan perheensä luota takaisin Göteborgiin. Pian sen jälkeen purkutyömaalta löydetään seinään muuratun ruumiin luuranko, ja sitten vielä kaksi nuorta opiskelijaa murhataan. Mistä tällainen kuolemantapausten röyk­kiö? Voisiko niillä olla yhteyttä keskenään?

No totta kai niillä on, kun on kerran kysymys ammattitaitoisen dekkaristin kir­jasta. Tälläkin kertaa Åke Edwardson kuljettaa monimutkaiset juonikuvion­sa kunnialla maaliin asti. Mutta romaanissa on paljon muutakin kiinnostavaa kuin rikostarina. Siinä kuvataan ikääntyvää päähenkilöä oikein tyylikkäästi ja tämän erikoislaatua kunnioittaen: Winter on aikamoinen snobi, rikas ja arvokas, vis­kejä ja jazzia ja hyvää ruokaa arvostava. Ehkäpä vähän liikaakin kaikkea tätä, mutta eihän hänestä ole pakko pitää, voi vain todeta, että kirjailija on onnistu­nut hahmonsa luomisessa uskottavaksi. Mutta kaiken entisen lisäksi Winter joutuu jatkuvasti pohtimaan omaa vanhenemistaan:

Näiden vuosien aikana kaikki maailman vesi oli virrannut kahdesti Göta­älv­bronin alitse. Pian se kuohuisi kolmannen kerran, joskin silta olisi silloin purettu. Winterille ei tulisi neljättä kertaa. Tai kolmattatoista, mitä siihen tulee. Kaikki oli nyt, kaikki oli tässä.

Mutta ikääntymisen käsittelyn lisäksi minua kiinnosti tässä kirjassa kovasti sen tyylikäs kieli. Edwardson osaa vierittää sanojaan virke virkkeeltä, sana sanalta niin, että lukija pääsee aivan kuin hengittämään samaa tahtia kirjan henkilöiden myötä, rauhoittumaan ja kiihtymään yhtaikaa heidän kanssaan.

Lopuksi on kai pakko mainita Winterin kokkausharrastuksen avaaminen teks­tissä lähes valmiiksi resepteiksi. Winter häärää keittiössä, pilkkoo ja freesaa ja samalla vähän opettaakin lukijaansa:

Tillinipun kanssa keitetyt parsaperunat olivat valmiit. Winter antoi kosteu­den höyrystyä niistä sillä välin kun paistoi voissa kaksi kevyesti paneroitua mustaeväkampelafileetä. Oliivi- tai rapsiöljy ovat kivoja mutta eivät tässä.

Tuija

Olen Tuija ja kirjat ovat kuuluneet olennaisesti elämääni jo yli 50 vuoden ajan. Työurakin sijoittui kirjastoihin, joten lapsuuden haave kirjojen ympäröimästä elämästä on toteutunut. Rakastan laatukirjallisuutta, tyttökirjoja ja hyviä dekkareita. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 171 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...