Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Niin kuin Brexit ei tuottaisi päänvaivaa tai Yhdysvaltain vaalit mietityttäisi tai se, miten valtamerentakaisissa kuningaskunnan osissa menee! Väärään paikkaan kuningattaren yksityistiloista päätynyt taulu ja henkilökunnassa kuhiseva epäsopu vaativat osansa aivotyöstä S. J. Bennettin kirjassa Kolme koiraa haudattuna. Teos jatkaa Hänen majesteettinsa tutkimuksia.
Philip ei voi käsittää, mitä rakas vaimo näkee tuossa kammottavassa pikku tekeleessä, Britannia-alusta kuvaavassa lahjaksi saadussa taulussa. Kuningatar on välttämättä halunnut sen yksityistiloihinsa esille.
Vuosikymmeniä myöhemmin kuningatar huomaa maalauksen aivan muualla. Kun hän tekee tabletillaan haun itsestään – se on niin paljon nopeampaa –, hän muistaa, että oli silloin Kiinassa ja hyvin kiireinen, kun maalaus katosi yksityistilojen remontin aikaan. Onneksi apulaisyksityissihteeri Rozie Oshodi on varsin pätevä aloittamaan selvittelyt yhteistyössä.
Myös palatsin henkilöstössä kuohuu. Jotkut saavat varsin ikäviä nimettömiä viestejä. Kyvykäs taloudenhoitaja löytyy kuolleena uima-altaan luota. Varmaankin onnettomuus, kun joku on jättänyt juomalaseja allastiloihin, ja yksi on särkynyt.
Palatsi muistutti hiukan järvellä uiskentelevaa joutsenta: pinnalta katsottuna se lipui sulavasti eteenpäin, pinnan alla taas räpiköi vimmatusti.
Kuningattaren avustajat ja poliisi toimivat hyvässä yhteistyössä, ja tapaukset tietenkin ratkeavat. Eikä kukaan tiedä, että kuningatar on pohtinut ja selvittänyt arvoituksia viisivuotiaasta saakka. Parempi jättää heidät siihen käsitykseen, että hän on katsonut tv-sarjoja liian innokkaasti, ja sujauttaa ohimeneviä vihjeitä keskusteluihin.
”No, tässäpä täytyykin sitten onnitella teitä kaikkia”, kuningatar sanoi. ”Kylläpäs tämä olikin valaisevaa.”
”Jokapäiväistä arkeamme”, Sir Simon sanoi leveä hymy huulillaan.
”Aivan niin”, kuningatar säesti ja nousi sohvalta. ”Juuri sitä, mitä odotinkin. Erinomaista jälkeä kerta kaikkiaan.”
Jos Sir Simon vielä kerrankin huiskauttaisi kättään vähättelevästi, kuningatar mietti, mies saisi vielä jännetuppitulehduksen.
Maria Lyytisen suomennos kuningattaren kenkkuilevine polvineen ja muine nasevine sananvalintoineen on nautittava lukea.
Lukijaa hemmotellaan myös sellaisella paljastuksella, miksi laivataulu on niin tärkeä ja miksi kuningatar ei haluaisi, että se puhdistetaan ennen kuin se palautetaan palatsiin.
