Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuolonmusta laava on neljäs osa sarjaa, joka kertoo yksityisetsivä ja verotutkija Áróran selvitettävinä olevista rikosjutuista. Läpi sarjan on kuitenkin kulkenut Áróran sisaren Ísafoldin kohtalo: hän on kadonnut jo kolme vuotta sitten eikä jälkiä löydy. Àróra on kuitenkin koko ajan uskonut, että siskon väkivaltainen aviomies on katoamisen taustalla, mutta mies on yhtä lailla teillä tietymättömillä, ja Àróra uskoo hänen paenneen ulkomaille. Tämä sarjan uusin osa alkaakin sitten varsin erikoisella tavalla, etenkin jos muistetaan, että kyseessä on dekkari: nuori äiti ottaa yhteyttä Áróraan ja kertoo, että hänen tyttärensä uskoo vakaasti olevansa Ísafold jälleensyntyneenä, ja tämän tueksi pieni Ester Lóa kutsuu itseään Ísafoldiksi ja jopa tietää erinäisiä yksityiskohtia, joita ei ole kerrottu julkisuudessa.
Samaan aikaan Áróran miesystävä, poliisi Daniel, huolestuu hyvän naapurinsa eli drag-artisti Lady Gúgúlún kohtalosta, sillä tämä on myös kadonnut jäljettömiin. Lisäksi kolme uhkaavan oloista miestä tulee kyselemään Ladyn kohtalosta. Vähitellen käy ilmi, ettei Lady Gúgúlú ole ollenkaan se, joksi Daniel ja Àróra ovat häntä luulleet. Jopa hänen oikean nimensä löytäminen tuottaa vaikeuksia.
Kuten aiemminkin tässä sarjassa on Áróran henkilöhahmo kuvattu suorastaan realistisesti turhia kaunistelematta. Lukija saa heti kirjan alussa tietää, että tämä parantelee voimanostosuorituksiaan ja lihastensa kasvua säännöllisillä steroidipistoksilla, joita hänen valmentajansa auliisti jakelee. Ei siis mikään pyhäkoululainen hänkään! Ja niin Àróra saa näppyjä ihoonsa ja tuntee vastustamatonta raivoamisen tarvetta vallankin Danielia kohtaan. Sen sijaan Danielin kuva jää väkisinkin yksiulotteisemmaksi, mutta drag-artisti Lady Gúgúlú on taas hyvin uskottava hahmo vailla turhia ylilyöntejä. Samalla tavalla pieteetillä Lilja Sigurðardóttir osaa kuvata myös sarjan sivuhenkilönä olevaa homoseksuaalista poliisi Helenaa: kirjailijan ote on luonnollinen ja turhia ihmettelemätön.
Näiden islantilaisten dekkarien kohdalla on aina pakko kiinnittää huomiota miljöön kuvaukseen, ja tässä sarjassa Islannin luonto piirtyy melko karuna, mutta tämä sopii hyvin romaanien henkeen. Kirjan loppuratkaisu oli melko yllättävä, enkä ole ihan varma sen uskottavuudesta, mutta kannattaa tälläkin kertaa lukea teos itse ja muodostaa oma mielipiteensä.
