Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ruotsalainen taiteilija Simon Stålenhag on tunnettu vaihtoehtohistoriaan sijoittuvista sci-fi visioistaan ja nykyään tietysti Amazonin sarjasta Tales from the Loop, joka perustuu hänen samannimiseen taidekirjaansa. Mitä pidemmälle Stålenhagin ura on edennyt, sitä enemmän hänen taiteensa rinnalle on tullut myös tarinallista puolta. Liittymiä onkin jo täysiverinen tarina ja aikuisten kuvakirja, joka kertoo droonisotien jälkeisen Amerikan synkästä käymistilasta.
Vaikka kirjan takakannessa paljastetaankin heti kuka on tarinan päähenkilö ja mikä on hänen tavoitteensa, en aio paljastaa tarinasta tämän enempää. Mielestäni kirjassa on hienoa nimenomaan se tapa jolla tarina ja päähenkilön menneisyys hiljalleen avautuvat. Matkan päämäärä paljastuu vasta aivan kirjan lopussa ja olin iloinen, että en ollut mennyt lukemaan etukäteen mistä tässä kaikessa on oikein kyse. Sanotaan nyt kuitenkin sen verran, että tarinaa voi parhaiten luonnehtia road tripiksi halki teknologian hallitseman dystooppisen vaihtoehtotulevaisuuden.
Stålenhagin kuvitus on ratkaisultaan mielenkiintoinen, sillä kuvat on enimmäkseen kuvitettu ensimmäisestä persoonasta, eli siis päähinkilön näkökulmasta. Tästä johtuen itse tarinan päähenkilö näkyy hyvin harvoissa kuvissa, ja silloin kun näkyy, hän on pikemminkin osa maisemaa kuin hallitseva osa kuvaa. Nuoren naisen kasvoja ei missään vaiheessa paljasteta lukijalle kunnolla. Tämä on mielestäni ihan toimiva ratkaisu, lukija tuntee olevansa pikemminkin matkan osanottaja, kuin sen sivustaseuraaja.
Visuaalisesti Stålenhagin kuvakerronta on jälleen kerran aivan mieletöntä. Vaikka jälleen kerran miehen luomassa maailmassa on paljon uskomattomia elementtejä, hänen tarkka visuaalinen vaistonsa pitää huolen siitä, että kaikki näyttää pohjautuvan mahdollisimman paljon todellisuuteen. Tarinan maailmassa voisi hyvinkin kuvitella kävelevänsä itse. Siitä huolimatta tarina ei kuitenkaan paljasta kaikkia korttejaan.
Monella tapaa tämä dystopia jää lukijalle kiehtovaksi arvoitukseksi. Mihin suuntaan tämä kammottavalta vaikuttava maailma on oikein kehittymässä, ja mistä droonisodissa lopulta oli oikein kyse? Autotie vie loputtomien raunoituvien avaruusalusten ohi ja samalla tulee tunne siitä, että tämä sivilisaatio on jo ohittanut kirkkaimman pisteensä ja on matkalla kohti jotain huomattavasti synkempää. Myös päähenkilön tarina alkaa keskeltä, ja loppuu kutkuttavasti vihjaillen kesken. Voisin kuvitella, että ratkaisu ei miellytä kaikkia, mutta itse pidin siitä, että tarina jättää aika paljon tilaa mielikuvitukselle. Epäilemättä myös kirjan formaatti vaikuttaa tähän; kuvakirjassa matka tällaiseen vieraaseen todellisuuteen, jossa asioista enimmäkseen vihjaillaan, tuntuu toimivalta ratkaisulta.
Itse olen tietysti jo jonkin aikaa puhunut kuvakirjojen mahdollisuuksista myös lastenkirjallisuuden ulkopuolella. Englanninkielisessä kustannusmaailmassa aikuisten kuvakirjoja näkee jonkin verran, mutta suomeksi niitä käännetään harvemmin. Sitä suuremmalla syyllä kiitokset Johnny Knigalle tästä pienimuotoisesta kulttuuriteosta. Tässä välissä tosin pitää huomauttaa, että voin toki olla tässä tapauksessa termien kanssa hukassa, sillä kustantamo itse kutsuu kirjaa nimenomaan kuvitetuksi romaaniksi. Siltikin uskaltaudun pitämään kiinni omasta kannastani, sillä nähdäkseni kirja ei eroa tavallisesta kuvakirjasta muuten kuin kohdeyleisöltään. Mietinkin, että Liittymiä voisi olla oivallinen lahjaidea hieman vanhemmille pojille, joita kirjat eivät näin yleensä kiinnosta. Tähän kirjaan jos mihin on nimittäin hyvin helppo uppoutua. Suosittelen siis ja aivan erityisesti sci-fin ystäville!
