Maija Haavisto: Makuuhaavoja

Osta kirja itsellesi

Kai on nuori mies, joka viettää päivänsä lähinnä vuoteessaan. Hän on sairastunut mystisesti, ilmeisesti virustaudin jälkeen, neurologiseen sairauteen. Entinen Kai matkusteli, hänellä oli tyttöystävä, hän urheili ja  ystäviäkin riitti – se Kai on enää muisto. Muisto, jota voi seurata, kun uni ei tule. Kun väsyttää liikaa eikä pysty liikkumaan edes kunnolla keittääkseen teetä itselleen. Kun toiset eivät vain ymmärrä, että muutama askel vie voimat.

Kai kärsii myös aistiyliherkkyydestä, joten hän ei pysty katselemaan televisiota, ei kuuntelemaan musiikkia ja naapurien elämöintikin on välillä liikaa. Toisaalta naapurien toimien seuraaminen saa hänet kuvittelemaan ja osittain lähes elämään näiden elämää, tragedioita, harrastuksia tai vain normaalia arkieloa.

Kain sisko käy auttamassa, mutta hänelläkin on omat ongelmansa, suunnitelmansa ja toiveensa. Lisäksi heidän äitinsä sairastaa ja asiasta puhutaan avoimesti sisarusten kesken. Kai kokee vahvasti oman voimattomuutensa sekä heikkoutensa ja fyysisen kykenemättömyytensä, joka lopulta kulminoituu sairaalakeikkaan asti. Se, jos mikä, on yhtä helvettiä!

Kirja on mielestäni hyvin visuaalinen, Kain näkökulmasta ja ajatuksista lähtien. Hän muistelee hetkiä vain muutama vuosi sitten. Nyt on mennyt kohta viisi vuotta, sängyssä, pienessä asunnossa. Yksin. Ehkei kuitenkaan niin yksinäisenä kuin lukija kuvittelee. Hänen luonaan alkaa käydä eräs naapureista, jota hän on luullut aivan toisenlaiseksi. Elämä liikahtaa jälleen hieman, vaikka hänen olonsa ei fyysisesti ehkä paranekaan.

Kirjassa käsitellään paljon sairauksia, oireita, lääkkeitä ja hoitoja, mutta se istuu teoksen maailmaan eikä ainakaan häiritse minua lukijana. Lähinnä samaistuin vahvasti tiettyihin Kain oireisiin sekä tuntemuksiin. Kirjoittaja tietää hyvin, mistä kirjoittaa ja hänellä on faktaa ja tietoa koko kirjan aihealueesta runsaasti. Tämä ei kuitenkaan hyökkää silmille. Mielestäni kirja perää meille myös oikeutta sairastaa ilman syyllistämistä ja itsesyytöksiä:

”… äiti sairastui, koska halusi sairastua. Minä sairastuin, koska halusin sairastua. Me emme parantuneet, koska emme halua sitä tarpeeksi. Ainahan sairaudet olivat oma vika…”

Suosittelen jokaiselle hyvänä lukuromaanina, mutta erityisesti itse sairastaville tai sairastuneiden läheisille tällä on vielä enemmän annettavaa. Valmiita ratkaisuja tässä ei anneta ja montaakin asiaa voi lukija miettiä itse mielessään vielä pitkäänkin. Erinomainen teos Marian ilmestyskirjan kirjoittajalta.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.