Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Benjamin Labatut on kirjoittanut kiehtovan kirjan tekoälyn historiasta. Maniac pakenee helppoja genreluokitteluja, koska se on yhtäältä historiallisten henkilöiden, ajatusten ja tapahtumien kronikkaa, mutta toisaalta selkeää fiktiota siitä, mitä ihmiset ovat saattaneet tehdä tai sanoa. Kaunokirjallinen tietoteos?
Maniacin keskeinen hahmo on unkarilaissyntyinen matemaatikko John von Neumann (1903–1957), jota pidetään yhtenä 1900-luvun älykkäimmistä ihmisistä. Hän oli mies, joka tunsi kaikki, siis aivan kaikki, aikansa suurimmat tieteentekijät Albert Einsteinista J. Robert Oppenheimeriin, ja kaikkien kanssa hänen nopea matemaattinen älynsä ja aikaansa edellä olevat visionääritaitonsa olivat huomiotaherättäviä lähes hänen elämänsä tuskalliseen loppuun saakka.
Labatut kertoo von Neumannin ja hänen matematiikkaa, luonnontieteitä, tietojenkäsittelytieteitä ja taloustieteitä mullistaneiden keksintöjensä tarinan ystävien, perheenjäsenten ja työtoverien ”puheenvuorojen” kautta. Von Neumann oli keskeisiä hahmoja toisen maailmansodan aikaisen atomiaseen kehittämisessä. Hänet kuvataan kylmäksi, jopa vaarallisen laskelmoivaksi hahmoksi, jonka työstä Yhdysvaltain asevoimat saivat olla kiitollisia. Kirja lainaa nimensä von Neumannin 1950-luvun taitteessa suunnittelemalta MANIAC-koneelta, jota voidaan pitää yhtenä ensimmäisistä toimivista tietokoneista.
Tekoäly oli yksi von Neumannin suurista ideoista, mutta sen kanssa pitää mennä vielä vähän kauemmaksi. Paul Ehrenfest (1880–1933) oli merkittävä hahmo kvanttimekaniikan ja modernin fysiikan murroksessa erityisesti 1920-luvun Euroopassa. Hänen dramaattiset vaiheensa toimivat nopeana starttina kirjalle. Kirjan päättävässä osuudessa puolestaan tutustutaan yhteen tekoälyn kehityksen suurimmista läpimurroista: AlphaGo-ohjelman voitokkaaseen otteluun go-pelin maailmanmestaria, korealaista Lee Sedolia vastaan vuonna 2016.
Maniac on koko matkaltaan kiinnostava kirja, mutta myös melkoinen kummajainen, josta on vaikeaa saada otetta. Ehkä punainen lanka on juuri ajatus tekoälyn ja ihmisistä riippumattomien laitteiden kehityksessä. Kuinka monet von Neumannin 1950-luvulla esittämistä ajatuksista ovat arkipäivää nykyään, vaikkeivät tietotekniikan mahdollisuuksien ja laskentatehon kehittymisen rajat vielä kenellekään tuohon aikaan selviä olleet.
Synkempää on lukea joukkotuhoaseiden kehittämisestä. Kuinka maailman suurimmat tiedemiehet eivät voineet vastustaa kiusausta viedä tutkimustaan eteenpäin, vaikka he varmasti tiesivät, että heidän keksintönsä voivat melko varmasti johtaa koko maapallon ja ihmiskunnan tuhoon. Juuri näiden tiedemiesten päiden sisälle tunkeutuessaan Labatut on parhaimmillaan – ja pitää aina yrittää muistaa, että teos on tosiaankin fiktiivinen aidossa historiallisessa kontekstissaan. Vähän muodoton möhkälehän Maniac on, mutta kyllä se lukea kannattaa.
