Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hanna Morren Lakerta-sarjan avausosa Maankutsuja pääsi yllättämään iloisesti kotimaisena aikuisille suunnattuna romantasiakirjana, jossa romantiikkaa kokevat teinien sijasta aikuiset, keski-ikäiset päähenkilöt – siinä sivussa sitten maailmaa pelastaen, kuten genreen sopii.
Sarjan toinen osa Merenlaulaja ei sitten yllättänytkään: sitä odotin jo innolla. Tarina on itsenäinen, eikä jatka suoraan siitä, mihin Maankutsuja jäi. Tarina sijoittuu samaan Manalassan maailmaan, mutta eri puolille. Kuten nimi vihjaa, nyt ollaan merellisten seikkailujen äärellä. Kirjan pääosassa ovat merirosvosisarukset Khea ja Onassa, jotka purjehtiva Blessinmerellä Nemesis-laivallaan.
Nemesis on menestyksekäs laiva, kiitos Onassan taitojen. Hän on merenlaulaja, eli hän on yhteydessä merenjumala Okeanoksen voimiin ja pystyy vaikuttamaan tuuliin ja vesien virtauksiin. Nemesis voi siis lähestyä uhriksi valitsemaansa laivaa yllättäen, eikä uhri pääse pakoon. Merenlaulaminen on kuitenkin kuluttavaa ja Khea tietää, ettei hän voi käyttää Onassan taitoja loputtomiin. Hänen tavoitteenaan onkin kerätä ryöstelemällä riittävästi varallisuutta, jotta Onassalle järjestyy turvallinen tulevaisuus.
Tämän paineen ajamana hän keksii ovelan juonen. Kun laivan miehistö on maissa, he kohtaavat kaksi paladiinia. Khea päättää kidnapata humalaiset paladiinit lunnaiden toivossa. Suunnitelma on vähän tyhmänrohkea ja vähintäänkin epätoivoinen, eikä miellytä kaikkia Nemesiksen miehistössä. Niin kuitenkin tehdään. Khealla ei valitettavasti ole tietoa siitä, että toinen paladiineistä ei ole paladiini ensinkään vaan paladiiniksi naamioitunut tulen voimia käyttävä cesmaagi, ja kumpikin herroista on paennut luostaristaan, koska eivät halua osallistua moraalittomaksi kokemaansa hyökkäyssotaan – paladiinien pitäisi olla puolustajia.
Melkoinen sotkuhan tästä kaikesta syntyy. Romantiikkaa unohtamatta: herrat iskevät silmänsä Kheaan ja Onassaan jo kapakassa, josta heidät kidnapataan, ja kidnappaajien ja kidnappauksen uhrien välille alkaa syntyä kiusallista kipinöintiä. Siinä sivussa koetaan sitten monenlaista merellistä seikkailua ja merirosvoilua. Kapinoita ja kölihaalauksia unohtamatta! Kaiken taustalla rakentuu pikkuhiljaa jotain isompaa, jota myöten Merenlaulaja yhdistyy Maankutsujan suurempaan tarinaan.
Merenlaulaja on yli 500-sivuisena tuhti lukupaketti, jossa riittää seikkailuja ja käänteitä. Khean ja Onassan välinen dynamiikka on kiinnostavaa, miten Khea haluaa kaikin tavoin suojella siskoaan, välittämättä lopulta niin paljon siitä, haluaako Onassa suojelua vai ei. Onassa taas on hyvin omintakeinen tyyppi, jolla on välillä vähän vaikeuksia ymmärtää muiden ihmisten tarkoitusperiä. Onassassa on oma naiiviutensa, mutta myös paljon voimaa – muutenkin kuin jumalten välikappaleena. Morre on sanonut halunneensa tuoda Onassan kautta kunniaa kilteille ihmisille. Onassan kokemus siitä, miten aina kilttinä pidetty tyttö muuttuukin hankalaksi naiseksi, kun hän lopulta onnistuu vetämään rajansa.
Tämä meriseikkailu on virkistävästi erilainen kuin Maankutsuja, mutta jatkaa hyvin saman maailman ja laajemman tarinan rakentamista. Odotan mielenkiinnolla, miten Lakerta-sarja tästä jatkuu.
