Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hongkongilainen kirjailija Cheung Yin 張彥 (1937–2022) käytti taiteilijanimeä Xi Xi 西西. Shanghaissa syntynyt Xi Xi aloitti kirjallisen uransa jo 1950-luvulla, jolloin julkaistiin hänen ensimmäinen runonsa. Xi Xin kirjallinen tuotanto oli laaja: kolumneja, runoja, novelleja, esseitä, satuja, kritiikkejä ja käsikirjoituksia. Vuonna 1979 ilmestynyt Minun kaupunkini julkaistiin alunperin jatkokertomuksena Hong Kong Express -lehdessä vuonna 1975. Kirja on sittemmin noussut korkeaan arvoon hongkongilaisen kirjallisuuden klassikkona ja pääsi muun muassa Yazhou Zhoukan -lehden sadan parhaan 1900-luvun kiinalaisen romaanin listalle.
Minun kaupunkini kuvaa siis Hongkongia 1970-luvulla. Kirjan päähenkilönä on Omppu, joka muuttaa kirjan alussa äitinsä Sausaun ja siskonsa Letin kanssa Keinuhevosentielle talon yläkertaan; alakerta kuuluu ovenvartijalle. Heti ensimmäisen luvun loppupuolella näkökulma laajenee kuvaamaan runsaslukuista väkijoukkoa, joka on kokoontunut nurmelle jossain – asia ei liity varsinaisesti mitenkään Omppuun. Seuraavassa luvassa kuvataan miesporukkaa, joka viettää sunnuntaita pelaten mahjongia pienessä asunnossa, jossa asuu myös Jaujau – häneen palataan vielä myöhemminkin.
Näkökulma siis poukkoilee paikasta toiseen. Jonkinlaisena punaisena lankana seurataan Ompun vaiheita: hän on valmistunut koulusta ja haluaa nyt puhelinyhtiöön töihin asentajaksi. Työnhaku tuottaa tulosta ja Omppu saa töitä. Puhelinasentajan homma Hongkongissa on rentoa ja värikästä puuhaa. Ei kuitenkaan ole syytä huoleen: kirja ei todellakaan käy missään kohtaa tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi, seuraavassa luvussa voi olla taas ihan mitä tahansa.
Kokonaisuus on siis hivenen hankala hahmotettava, etenkin jos sitä lähestyy perinteisen juoniromaanin näkökulmasta. Minun kaupunkini on jonkinlainen kokonaistaideteos, joka piirtää kuvaa Hongkongista ja kaupungin asukkaista, lämminhenkisesti mutta ei kritiikittä: sivuilta on luettavissa kommentteja vaikkapa juuri tilanahtaudesta tai juomaveden puutteesta. Osin kirja jää vähän turhankin hämäräksi. Kaikkeahan ei mitenkään tarvitse selittää auki, mutta koen, että tämä kirja olisi hyötynyt jälkisanoista, jotka olisivat avanneet ja kontekstoineet sitä. Silloin lukukokemus olisi voinut olla antoisampi. Lukemisen arvoiselta Minun kaupunkini tuntuu kuitenkin näinkin.
