Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Marraskuu 1989. Berliinin muuri murtuu, seuraa vallanvaihto Euroopan kommunistimaissa. Ainoastaan Romaniassa diktatuuri kaatuu vasta useita päiviä myöhemmin Nicolae Ceausescun ja hänen vaimonsa Elenan teloitukseen. Nuo päivät vaativat yli 1100 kuolonuhria, tuhansia haavoittuneita. Toiset heistä kaatuvat mielenosoituksissa ja mellakoissa, toiset ammutaan hallituksen toimesta sen säilyttääkseen valtansa. Sellainen on ihmisluonto; kamppailee loppuun asti, kuolemaantuomittunakin.

Vuosi 1991. Varsovan liitto ja Neuvostoliiton kommunistipuolue lakkautetaan. Neuvostoliiton ja sen liittolaismaiden sosialistinen järjestelmä kaatuu, kylmä sota päättyy. Keväällä puhkeaa Jugoslavian sisällissota, jonka seurauksena maa pirstaloituu Slovenian ja Kroatian julistauduttua itsenäisiksi. Pian Balkanilla riehuu myrsky, jonka tuomat pilvet heittävät verisen varjonsa armottomasti sen ylle.

Näihin maisemiin Jouko Heikura sijoittaa päähenkilönsä, sotareportteri Rakel Ahon, esikoisromaanissaan Mustien vuorten varjossa. Teoksessa fakta ja fiktio ovat löytäneet yhteisen sävelen niin saumattomasti, että riitasointujen etsiminen, saatikka löytäminen, tuntuu lähinnä mahdottomalta tehtävältä. On kuin kirjailija, itsekin taustaltaan toimittaja ja ulkomaankirjeenvaihtaja, kertoisi omaa tarinaansa, olisi antanut kokemuksilleen Rakelin kasvot ja muotoillut niistä jännittävän, sulavasti etenevän ja mielenkiintoisen kertomuksen.

Se, että pidän tämän teoksen suurimpana ansiona sen takertumista todellisuuteen, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sen fiktiiviset ominaisuudet jäisivät heikommalle, peittyisivät mustien vuorten varjoon. Hämähäkin lailla kirjailija kutoo Rakelin ja hänen surusilmäisen romanianunkarilaisensa, Romeon, rakkaustarinasta ja itäisen Euroopan surullisesta todellisuudesta seitin, johon lukija jää kiinni, imeytyy, eikä halua irrottaa. Itse janosin tietoa niin sodan kuin rakkaudenkin uhrien kohtaloista ja halusin tietää, mitä tapahtuu Akseli Gallen-Kallelan, silloisen Axel Gallénin, maalaukselle, liki sata vuotta piilossa pysytelleelle aamuauringon punertamalle Tonavalle.

Ohittamatonta lisäarvoa tälle kaiken kaikkiaan sangen suositeltavalle teokselle tuo sen rikas kuvakieli. Tonava kuvataan Euroopan valtimona, Sarajevo avohaavana sen sydämessä. Taidokkaiden kielikuvien läpi lukijan on entistä helpompi vaeltaa mustien vuorten varjoon, nähdä todellisuus niiden takana. Romanialaisen miehen tavoin lukija voi pohtia: ”Kun tästä maasta toisen maailmansodan jälkeen tehtiin kommunistinen, se kävi yhtä helposti kuin akvaarion muuttaminen kalakeitoksi. Mutta kuka osaisi neuvoa, miten kalakeiton voi muuttaa takaisin akvaarioksi?”

Sarajevolaisnaisen näkymä hänen kotinsa peitettyyn ikkunaan poratusta tirkistysreiästä on niin ikään ajatuksia herättävä: ”Näen Rooman, näen Wienin, näen Ateenan. Noihin kolmeen kaupunkiin on täältä vain tunnin lentomatka. Näen tuosta reiästä, kuinka ihmiset siellä elävät normaalia elämää, shoppailevat ja istuvat rupattelemassa eleganteissa kahviloissaan. Heidän silmiensä alla tapahtuu yksi Euroopan historian hirveimmistä teurastuksista, mutta he eivät näe, koska leivostiski on tiellä.” Niinpä niin; tämä kirja kannattaa lukea. Syystä tai toisesta.

Kaisa

Kaisa Sutela on kirjakaupan hyllyjen väliin työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Kaisa rakastaa kirjojen tuoksua, uusien ja vanhojen, ja sitä hetkeä, jolloin saa asettaa uuden asukin kirjahyllyynsä. Kirjallisuuden lajien suhteen hän on lähes kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten laatukirjallisuuden parissa. Harrastaa lisäksi ruoanlaittoa ja omaa blogin jos toisenkin. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *