Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
“Ne jotka jäävät, kantavat aina mukanaan myös niiden kasvoja, jotka lähtevät.”
Ajan riekaleita on Balkanin kiistanalaisille alueille sijoittuva rakkaus- ja perhetarina, kertomus Zlatanin ja Ajkunan, serbin ja albaanin, kasvamisesta hiljalleen, elämän myötä yhteen. Eletään alueella rauhatonta 1980-1990-lukua, eikä tällaista kahden kansakunnan välistä kanssakäymistä voida pitää missään mielessä helppona yhtälönä.
Tapahtumat käynnistyvät kun kaksi miestä, Miloš ja Besor, tutustuvat Belgradissa 1970-luvun loppupuolella. Serbin ja albaanin välille syntyy vahva ystävyys. Vuonna 1981 Besor osallistuu albaaniopiskelijoiden rauhanomaiseen mielenosoitukseen, ajautuu tahtomattaan mukaan levottomuuksiin ja Milošin pelastusyrityksistä huolimatta joutuu vankilaan, kymmeneksi vuodeksi. Ulkopuolelle jäävät odottamaan raskaana oleva Donika-vaimo sekä pian syntyvä tytär Ajkuna. Muutaman vuoden kuluttua päästäkseen lähemmäksi vankilaa Donika ja Ajkuna päätyvät asumaan Milošin perheen luokse. Hänen poikansa Zlatan ja Ajkuna tulevat kuin sisaruksiksi. Vuodet vierivät ja nuorten tunteet syvenevät, muuttuvat. Sitten tulee vuosi 1999, Zlatan riistetään armeijan kautta Kosovon sotaan, Ajkuna kokee sodan kauhut tahollaan, ja alkaa kymmenen vuoden piinallinen erillisyys. Ajkuna odottaa Zlatania, Zlatan Ajkunaa ja vaikka molempien uusiin elämiin uusissa maissa saapuukin uusia ihmisiä, odottaa eräs lupaus yhä toteutumistaan.
Anilda Ibrahimi, itsekin albanialaissyntyinen, sittemmin Sveitsin kautta Italiaan kotiutunut kirjailijatar teki romaanillaan minuun vaikutuksen. Jo alkumetreiltä lähtien tunsin käsissäni teoksen, josta suurella todennäköisyydellä tulisin pitämään. Erityisesti nautin Ibrahimin kirjoitustyylistä, joka on samanaikaisesti kiertelemätöntä ja kuvailevaa. Kaikkitietävä kertoja paljastelee etukäteen asioita tavalla, joka samanaikaisesti sekä lisää mielenkiintoa että hiukan ärsyttää: miksi paljastit tämän jo nyt, miten jaksan odottaa?
Tapa, jolla teos esiintuo henkilöhahmojen muistoja, ajan riekaleita, on herkkä, uskottava ja elävä, miltei kuin kirjailija kuvailisi omia menneitä hetkiään. Päivästä ja vuodesta toiseen Zlatan ja Ajkuna, “kotimaansa haavoittamat”, vaeltavat kohti päämääräänsä. Vaikka taustalla onkin luvattoman suuri määrä rakkautta, jää kuitenkin nähtäväksi, kantaako senkään voima loppuun asti. Kun voitettavana ovat sota ja viha, ei lopputulosta koskaan voi ennustaa etukäteen.
Suuri suositus.
