John Verdon: Numeropeli

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

New Yorkin poliisin murharyhmästä varhaiseläkkeelle jäänyt Dave Gurney luulee voivansa viettää rauhallisia päiviä keräten elämäänsä kokoon, harrastaen ja nauttien, mutta näin ei todellakaan tule käymään!

Hänen opiskeluaikainen kaverinsa, nykyään henkisen kasvun guru, Mark ottaa yhteyttä inhottavassa tilanteessa. Tämä on saanut omalaatuisia uhkauskirjeitä, joissa ensimmäisessä on riimitelty runo. Runo, joka paljastaa hänen elämästään jotakin. Lisäksi kirjeessä kehotetaan ajattelemaan ensimmäistä lukua, mikä tulee mieleen. Mukana on suljettu kirjekuori. Kirjekuoressa on ollut juuri Markin ajattelema luku: 658. Muitakin kirjeitä on tullut ja asetelma on peräti kummallinen.

Gurney pitää ensin tapausta omalaatuisena ja erikoisena arvoituksena, mutta sitten Mark murhataan julmasti kotipihallaan. Kohta selviää, ettei tämä ollutkaan numeroilla ja riimeillä, kaikista uhreista jotakin tietävän ja heidän elämällään leikittelevän murhaajan ensimmäinen uhri… Entisenä poliisina Gurney alkaa jo itsekin miettiä vaihtoehdoista mahdottominta: sitä, että murhaaja todella osaa lukea uhriensa ajatuksia!

Mahdotonta tai ei, joku selvitys asiaan on saatava. Murhaaja on päässyt veren makuun eikä tällä ole aikomustakaan lopettaa. Paikallisen poliisin pyynnöstä Gurney alkaa vaimonsa kanssa selvittää vyyhteä. Tarina on monisyinen ja melkoisen nerokas. On muitakin murhattuja miehiä, on lähetettyjä ja lunastamatta jätettyjä shekkejä. On mies, joka etsii oikeutta olemassaololleen ja itseensä sekä äitiinsä kohdistuneille vääryyksille. Kun kaikki lopulta selviää monen mutkan kautta, on tutkijan ja hänen vaimonsakin henki jo ollut vaarassa.

Kirjoittaja pitää jännitystä yllä laadukkaasti ja hätkähdyttävillä käänteillä. Tässä yhdistyvät Christie-tyyppiset suljetun huoneen arvoitukset, poliisiromaanit sekä kylmäävät trillerit mielenkiintoisesti ja älykkäästi. Eikä tätä turhaan ole kehuttu, itse viihdyin kirjan parissa erinomaisesti. Ehkä pieni tiivistäminen alussa olisi tehnyt terää, mutta tämä on niin koukuttava ja älykäs jännäri, että se kantaa kaikesta huolimatta. Merkilliset, yllättävät käänteet, psykologiset efektit ja sivujuonet, jopa tarkoitukselliset sattumat, pitävät mielenkiinnon yllä jännittävään loppuun asti. Tämä on muuten tekijänsä esikoisromaani — seuraava ilmestyy ensi vuonna, joten minä ainakin odotan…

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Joo, vähän olisi voinut tiivistää, aika paljon oli poliisien välistä puhetta, jossa selostettiin samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Tykkäsin kuitenkin kokonaisuudesta, numeropelin ratkaisu oli kertakaikkisen ovela.

  2. En oikein ymmärtänyt miksi tätä pidetään jotenkin älykkäänä dekkarina. Syyllisenkin osasi jo arvata turhan aikaisin kun tutkijan logiikka petti kun jätti tutkimatta postilaatikon omistajan. Ihan kivaa kesälukemista mutta älyllistä haastetta tästä on turha hakea…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *