Adam Mansbach: Nyt vittu nukkumaan

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Naamaan sattuu. Mahaan sattuu. Poskiin sattuu. Silmiin sattuu. En muista, milloin olisin nauranut kirjaa lukiessani näin paljon. Yritin lukea sitä kaverille ääneen, mutta aina kun luulin rauhoittuneeni riittävästi, repesin uudelleen. Nyt arvostelua tapaillessanikin nauran ääneen. Milloin tämä loppuu?!

Kaikki vanhemmat, joiden jälkikasvu ei ole peräisin robottitehtaalta, ovat kerran jos toisenkin painineet sen dilemman kanssa, miten ne lutukaiset, hienohaiveniset hillosilmät saisi höyhensaarille ilman nuijanukutusta. Milloin on mitäkin, jano, pissahätä, elämää suurempi kysymys siitä montako päivää on jouluun – maaliskuussa. Kello käy, nukahtaminen uhkaa lähinnä isukkia ja kolme kriittisen tärkeää pehmoeläintä on joutunut hukkaan.

Ystävät, toverit vanhemmat, Adam Mansbachin sanoittama ja Ricardo Cortésin kuvittama kirja Nyt vittu nukkumaan on juuri teille, rakkaudella ja raivolla riimitelty. Kaj Lipposen pistämätön suomennos herättää koko teoksen hillittömään eloon, joka kutkuttaa vuosikausien univajeen vammauttamaa vanhempaa mitä pervoimmilla tavoilla. Kirja toimii itseasiassa paremmin suomeksi kuin englanniksi edes Samuel L. Jacksonin ääneen lukemana.

Kiitos, Adam Mansbach, siitä valtaisasta tunteesta, että joku ymmärtää, todella ymmärtää niitä kieroutuneessa mielessäni yöllä puoli kahdentoista aikaan kiertäviä ärräpäitä, joita nielen sapen mukana takaisin mahaani kieltäni narskutellen. En ole psykopaatti, tai jos olenkin, en ainakaan ole yksin.

”Kissat poikasiinsa painautuu,
kilit kylkeen kuttujen.
Kulta, on petisi lämpöinen pesä,
pistähän vittu nukkuen.”

Paljon hyvää olen lukenut. Vuoden kirja on silti tässä. Hyvää yötä.

Shimo

Olen Shimo Suntila, turkulainen kirjoittaja vuosimallia -73. Ominta alaani on science fiction ja olen aikoinaan päätoimittanut noin 50 numeroa sf-lehtiä (Spin, Kosmoskynä). Luen myös paljon sarjakuvia ja pidän huumorista. Huumorin ei tarvitse olla hyvää. Kirjoitan itsekin, lähinnä virtuaaliseen, maailmalle avoimeen pöytälaatikkoon. Vuonna 2012 kirjoitin joka päivä yhden raapaleen eli tasan satasanaisen tarinan. Kaikki ovat luettavissa blogissani. Vinkkaan oman alani teoksista sen mukaan, mitä itse ehdin lukea ja muut eivät ole jo huomioineet. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Minä en ole ihan satavarma, oliko tämä nyt hauska vai ei. Idean tajuan kyllä, mutta ehkä omat lapset päästivät sen verran vähällä, että tämä tuntui enemmän tökeröltä kuin huisin hauskalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *