Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kuopiolainen sairaanhoitaja, Kirsi, etsii elämälleen uuttaa suuntaa ja päätyy hiukan erikoisempaan ratkaisuun: äiti ja vastahakoinen murrosikäinen tytär Anni muuttavat Irlannin maaseudulle kehitysvammaisten hoitoon erikoistuneeseen kyläyhteisöön. Suomeen jäävät vain muistot ja mummovainaa, perheestä aikaa sitten häipynyt Jari-isä sekä Annin paras ystävä.

Näkökulma on vuorotellen Annin ja hänen äitinsä. Anni vetäytyy aluksi kuoreensa, mutta Kirsi tekee parhaansa. Hän yrittää sopeutua uuteen yhteisöön ja saada käsitystä hoidettaviensa luonteesta ja erityispiirteistä. Kerronta on melko verkkaista, mutta kuvannee talven pitkäveteisyyttä syrjäisessä Knocknamurran yhteisössä sekä kylässä. Onneksi Anni löytää ystäviä, joskin hiukan odottamattomasti.

Ystävät ovat ehkä hieman erilaisia, ollaanhan tässä muutenkin kovin erikoisessa ympäristössä —kouluakin kun käydään eri puitteissa kuin muualla on tapana. Anni kokee erilaisia jännittäviä tapahtumia ja tilanteita, mutta myös melkoisen tragedian. Kirsi puolestaan tapaa miellyttävän Antonin ja tuntuu ihastuneen tähän. Talvi kuluu ja kevään tullen ei ajatus jäädä maahan ehkä joksikin aikaa ole mitenkään mahdotonta. Kukapa tietää…

Muutto kotimaasta muualle, syrjäiseen kylään, ei ole aivan helppoa kenellekään. Kirjeet ja viestit kulkevat ainakin alkuun tiuhaan. Kirsi-äidillä taas tuntuu olevan töitä liikaakin eikä hän oikein ehdi kantaa huolta tyttärestään, kun hoidettavana on paljon ihmisiä ja asioita. Annilla on selkeitä murrosikäisen ongelmia ja ehkä vähän itsetuhoisiakin ajatuksia. Kirsikin joutuu miettimään omaa elämäänsä ja olemistaan. Tämä on kuitenkin molemmille uusi alku, ehkä  juuri se, jota molemmat ovat tahollansa etsineet.

Kirjassa ei tapahdu nopeasti mitään, mutta silti tämä toimii lämpimästi, ehkä hieman arkisestikin. Yhteisössä asuvia kuvataan rehellisesti, samoin Annin ystäviä sekä ympäristöä. Mukaan mahtuu myös irlantilaisia tapoja, uskomuksia, juhlia  ja kulttuuria. Nuortenkirjaksi tätä ei ole luokiteltu, mutta Annin tarinaa lukisi varmasti moni nuorikin, joille voisin tätä hyvin suositella.

Mielestäni tämä on todenoloinen kertomus vieraaseen kulttuuriin muuttavista, vaikka tarkoitus on aluksi tehdä sopimus vain vuodeksi… Tuuri on aikaisemmin julkaissut kaksi Irlanti-aiheista asiapitoista kirjaa (muun muassa Irlantilainen aamiainen). Tekijä tuntee maan, josta kirjoittaa, sen erilaiset tavat ja kulttuuria siten, että vaikutelma on kiinnostava  ja uteliaisuutta herättävä. Sujuvan kerrontansa vuoksi tämä on myös mukavan maanläheistä, viihdyttävää ja ajatuksiakin herättävää luettavaa.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *