Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Perinteisen tieteiskirjallisuuden parissa on kirjoja, joissa kirjalliset ansiot jäävät sivuosaan, kun kirja keskittyy esittelemään jotain ideaa. Aura Koiviston Lahottajat on hyvin vahvasti sellainen kirja: tämä on romaani aika nimellisesti. Onhan tässä henkilöitä ja tarinankuljetusta, mutta kirjan ideana on kuvata ihmisten ja sienten välistä vuorovaikutusta tavoilla, jotka ovat mielikuvituksellisia ja fantastisia, mutta eivät sittenkään aivan mahdottomia.
Lahottajat tarkastelee pienen syrjäkylän asukkaita, jotka ovat omilla tavoillaan yhteydessä sieniin. Mummo kuolee metsään ja jatkaa elämäänsä osana sienirihmastoa, paikallinen pappi innostuu psykoaktiivisista sienistä ja näkee madonlakeissa Jumalan, ihmiset kytkeytyvät hiuksistaan osaksi sienirihmastojen viestintää ja niin edelleen.
Väliin romaanikerronta katkeaa tyystin, kun Koivisto vaihtaa tiedemoodiin ja kertoo jostain erikoisesta sienimaailman ilmiöstä. Näitä katkoksia olisin epäilemättä arvostanut enemmän, ellen olisi hiljattain lukenut kahta hyvää tietokirjaa sienistä (Hämmästyttävät sienet ja Näkymätön valtakunta). Nyt uutta tietoa sienten maailmasta tuli vähän. Jos sienten omituinen maailma on vieras, Lahottajat on oikein hauska tapa sukeltaa vähän syvemmälle.
Sienijuttujen seassa Koivisto on romaanihenkilöidensä suulla hyvinkin kirpeä suomalaista metsätaloutta ja metsästämistä kohtaan. Hyvä niin, etenkin metsänhoito ansaitsee kyllä paljonkin höykytystä. Lahottajat on vähän viekas, vinosti hauska ja näkee runsaasti kauneutta luonnossa, myös sellaisissa suunnissa, joissa sitä ei olla totuttu näkemään. Se asettuu mukavasti osaksi tällä hetkellä vallitsevaa sienikulttuurin nousua. Vaikka Lahottajat ei romaanina niin ihmeellinen olekaan, se tarjoilee kuitenkin mielenkiintoisia ja herätteleviä ideoita sujuvasti luettavassa paketissa.
