Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sienet ovat muodissa: niistä kirjoitetaan enemmän ja enemmän. Vuonna 2024 ilmestynyt Merlin Sheldraken Näkymätön valtakunta oli suosittu tietokirja, ja nyt aiheen äärellä on suomalainen tiedekirjailija Matti Vuento. Hämmästyttävät sienet on biologin kirjoittama ja Gaudeamuksen julkaisema tiedekirja, joten lähdeviitteitä riittää, samoin teknistä biologista sanastoa, mutta kyllä tästä maallikkokin saa irti uutta sienitietoutta.
Vuento käsittelee aiheensa perusteellisesti ja järjestelmällisesti. Kirja alkaa siitä, miten ihmisten ymmärrys sienistä on kehittynyt. Sitten käydään lyhyesti läpi sienten 4,5 miljardin vuoden mittainen historia ja esitellään, miten sienet ovat sopeutuneet käytännössä kaikkiin olosuhteisiin. Sen jälkeen vilkaistaan ihmisiin: millainen on ihmisen mykobiomi eli sisällämme kasvavien sienten kirjo?
Sienistä on myös monenlaista haittaa. Ihmisen sienipatogeenejä käsittelevää lukua ei voi suositella herkimmille lukijoille, sen verran kammottavia pahimmat sienitaudit ovat ja niin helppoa niille on altistua. Onneksi terve immuunipuolustus suojaa useimmilta sienitaudeilta. Myös kasvien sienitauteja, kuten homemyrkkyjä ja torajyviä, käsitellään. Toki sienitautien torjuntaankin löytyy keinoja fungisideistä eli sieniä tuhoavista sienistä, mutta fungisidiresistanssi on todellinen ongelma.
Vuento tarkastelee myös sienten monimuotoisia taitoja. Sienillä on monia keinoja saalistaa ja torjua uhkia, niin mekaanisesti kuin kemiallisesti. Tässä luvussa käsitellään myös taikasieniä ja sienikirjoissa pakollisia zombiesieniä. Sienten älykkyyttäkin pohdiskellaan luvun verran: sienien rihmastoissa kulkee niin kemiallisia signaaleja kuin ääniaaltojakin. Sienillä vaikuttaisi olevan myös jonkinlaista muistia.
Sienet palvelevat ihmistä myös lääkkeiden lähteinä. Penisilliini on klassinen esimerkki, mutta muitakin hyödyllisiä sienistä saatuja lääkkeitä on. Sieniä käytetään myös bioteknologiassa. Homejuustojen valmistamisessa tarpeelliset homeet ja käymiseen tarvittavat hiivat ovat vanhastaan tuttuja esimerkkejä hyödyllisistä sienistä, mutta muutakin on. Lopuksi Vuento tarkastelee vielä ilmastonmuutoksen vaikutusta sienikuntaan ja sienten symbiooseja eliökunnan yhdistävinä. Gaia-hypoteesi on kovin hypoteettista biologiaa, mutta jos jonkinlaista eliökunnan laajempaa yhteyttä on olemassa, sienillä on siinä takuuvarmasti osansa.
Vuento kirjoittaa hyvin ja nostaa esiin kaikenlaista mielenkiintoista sienten maailmasta. Sheldraken kirjan lukeneelle uutta tietoa tulee vähemmän, mutta varsinkin jos sieniin ei ole perehtynyt, oppii varmasti paljon uutta. Paikoin kirja on kovin tieteellinen ja tekninen, mutta vähemmän tieteellinen lukija voi hyppiä niissä kohdin eteenpäin. Kokonaisuus on riittävästi yleistajuisen puolella. Aiheesta syvemmin kiinnostunut voi sitten seurata lähdeviitteitä syvemmän tiedon pariin: lähdeluetteloa on reilut 50 sivua, joten väitteet on perusteltu hyvin.
