Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Haluan tässä vielä korostaa, että ennen kaikkea olen halunnut olla Sophialle kaikin tavoin isähahmo, joka tapauksessa mukavampi isä kuin hänen oma isänsä, paremmasta puhumattakaan.”
Niinpä niin. Näin miettii keski-ikäinen elokuvaohjaaja Stanley Forbes, joka on tehnyt uraa Yhdysvalloissa, mutta päättää nyt näyttää kyntensä myös Hollannissa. Jostain syystä, millaisia syitä nyt sitten hänen ikäisellään miehellä onkin, Stanleylle syntyy pakkomielle, että hän haluaa uuden filminsä naispääosaan aivan ehdottomasti ystävänsä 17-vuotiaan tyttären Sophian. Sophia ei ole koskaan näytellyt missään, mutta hänet Stanleyn on saatava. Kaiken lisäksi hänellä on aikaisemminkin ollut ohjattavanaan nuoria naisnäyttelijöitä, joita hän on mielellään vienyt ulos syömään ja nauttinut aivan erityisellä tavalla saamastaan paheksuvasta huomiosta:
”Kun vein Sophian ensimmäisiä kertoja ulos syömään, huomasin isähahmon roolin sopivan minulle loistavasti. Olin käynyt tarpeeksi usein ulkona syömässä nuorten näyttelijättärien kanssa, kun heillä oli rooli jossakin elokuvassani tai he olivat roolin juuri saamassa, ja olin kyllä huomannut katseet – sekä viereisistä pöydistä että tarjoilijoiden katseet.”
No eihän tuo pelkkä isällinen suhtautuminen nuoreen kauniiseen naiseen Stanleyllä kauan kanna. Sophia osoittautuukin ihan mainioksi näyttelijäksi, mutta sitten iskee mustasukkaisuuden kyy, kun kuvioihin astuu elokuvan toinen näyttelijä, yhtä lailla harmaantunut mutta charmikas Michael Bender.
Itse asiassa romaanin asetelma tuntui minusta lähinnä vastenmieliseltä: keski-ikäiset ukot tavoittelemassa alaikäistä tyttöä. Mutta on pakko sanoa, että Koch tälläkin kertaa hallitsee henkilöhahmojaan hyvin. Hän on uskomattoman taitava kirjoittaja, hän osaa tällaisessa lyhyehkössäkin romaanissa kuvata suuren joukon suuria tunteita, miljöitä ja henkilöitä. Olen pitänyt kovasti hänen aiemmistakin kirjoistaan, ja etenkin vuonna 2012 ilmestynyt Illallinen on edelleenkin yksi siinä laajassa rykelmässä, joita pidän parhaina lukuelämyksinäni. Eikä Koch nytkään petä odotuksia, aihe vain tuntui jotenkin epämiellyttävältä. Jos sen pystyy ylittämään ja keskittymään vain romaanin kerrontaan, on kokemus nytkin oikein hyvä.
