Peppukalasta ei tarvitse oikeastaan nähdä kuin kansi ymmärtääkseen kirjan idean. Kannessa on nimittäin mustalla taustalla iso vaaleanpunainen pyllyn näköinen kala. Siinä on kirjan päähenkilö Peppukala, joka elelee meressä ja näyttää pyllyltä. Muut kalat nauravat kun Peppukala päästelee suustaan pieruääniä, mutta se vitsi käy äkkiä vanhaksi. Peppukala haluaisi mieluummin olla ihan tavallisen näköinen.
Peppukala lähtee tutkimaan syvyyksiä ja löytää kaikenlaisia oudonnäköisiä kaloja. Tarina saa uuden käänteen, kun Peppukala kohtaa vuoristojuustokala Pauluksen, joka on siis aivan juustonlohkon näköinen. Erikoisen näköisten kalojen välille syntyykin lämmin ystävyys.
Peppukala on hilpeä ja sydämellinen kuvakirja, jolla on lämminhenkinen opetus annettavanaan. Samalla se on ihan höpsö ja hassu. Pyllyjutut naurattavat tietysti lapsia, mutta Peppukala on sen suhteen kiltti ja harmiton kirja. Tällainen kepeästi absurdi huumori piristää mukavasti kenen tahansa päivää ja Peppukalan yllättävät ja sydäntälämmittävät käänteet tekevät hyvää.






