Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kolmikymppinen tv-käsikirjoittaja Jeongmin vuokraa asunnon idyllisestä Kastanjanpiikkikylästä Soulin lähistöltä toiveikkaana. Hän ei kuitenkaan kestä enää työtään vaan irtisanoutuu ja eristäytyy aiemmin niin lupaavan kotoisalta vaikuttaneeseen kotiinsa. Olo on ankea: “Hän tunsi eksyneensä kolmikymppisyyden labyrinttiin, muttei silti tuntenut epätoivoa – kenties siksi, että oli jo luopunut toivosta paeta. Hänen aiempi olettamuksensa leppoisasta elämästä tässä talossa oli mennyt täysin pieleen.”
Eräällä kävelyllä Jeongmin eksyy pieneen kahvilaan, mutta se paljastuukin keramiikkapajaksi. No, eipä siinä, omistaja on ystävällinen ja tarjoaa kahviakin, ja kahvin mukana tulee kutsu tulla paikalle uudestaan. Ennen kuin huomaakaan, Jeongmin on lupautunut opettelemaan savitöitä kaksi kertaa viikossa. Siitä alkaa uusi elämä: jokin Jeongminissa lähtee taas kuukausien alakulon jälkeen liikkeelle, oli syynä sitten käsillä tekeminen, savipajan omistajan ystävällisyys tai savipajan mukava yhteisö.
Koreassa Yeon Somin on voittanut esikoiskirjapalkinnon, mutta tämä hänen toinen kirjansa on hänen kansainvälinen läpimurtonsa: Pieni korealainen keramiikkapaja on ilmestynyt jo monilla eri kielillä. Se edustaa toipumiskirjallisuutta ja on sikäli aika kaavamainen ja ennalta-arvattava: päähenkilöllä on elämässään vaikeaa, hän kohtaa sydämellisiä ihmisiä ja mielekästä ja tervehenkistä tekemistä, rakentaa lämpimiä ihmissuhteita ja parantuu. Mutta kukapa tällaiselta hyvän mielen kirjalta suurempia yllätyksiä odottaisi?
Pieni korealainen keramiikkapaja tekee tehtävänsä: sen tarina on hyväntuulinen ja miellyttävä; siinä on varsin vähän mitään hankaavia elementtejä. Se etenee toisaalta riittävän hitaasti, mutta ei ole myöskään venytetty liian pitkäksi. Korealaisuus on selvästi plussaa, pieni eksotiikka tekee muuten aika tavanomaisesta tarinasta vetävämmän. Taru Salminen on suomentanut teoksen koreasta ja on sisällyttänyt käännökseen sopivan annoksen paikallisväriä vailla selityksiä ja toisaalta pitänyt tekstin sujuvana ja ymmärrettävänä suomalaislukijalle.
