Emilia Erfvingin Kasa-lastenkirjasarja on edennyt jo kuudenteen osaansa. Se kertoo metsässä olevasta lehtikasasta, jolla on tietoisuus. Kasan luonne muuttuu sen mukaan, mitä se sisältää ja ajoittain se joutuu jopa seikkailuun.
Tämänkertaisessa kirjassa Kasan yli menee kevättulva. Se huuhtoo mukaansa paljon asioita, mistä Kasa koostui. Jäljelle jäävä osa on pienen pieni. Pikku-Kasana olemisessa on hyvät puolensa, mutta välistä voi jäädä toisten jalkoihin. Kasa tutkii millaista on olla pienenä ja isona.
Pikku-Kasa esittää toimivasti, miten perspektiivi vaihtuu koon mukana. Pieni Kasa pääsee kurkistamaan jänniin paikkoihin, mutta isommat eivät tätä aina huomaa. Suurena taas pääsee näkemään metsän yli, mutta pieneksi muuttunut kettuystävä ei oikein erotu.
Kuvitus on kirjan parasta antia. Erfving käyttää vilkasta värimaailmaa ja lopputulos on lumoava. Pikku-Kasa onnistuu myös välittämään eri tunteensa hyvin.
Tarina on aika lyhyt ja vähäsanainen. Se tekee kirjasta nopealukuisen ja kevyen lukukokemuksen. Pikku-Kasa on kokonaisuutena kaunis lastenkirja. Sitä voi suositella erityisesti lapsille, joilla on vilkas mielikuvitus.