Tämä Silvia Hosseinin esseekokoelma sai viettää hyvän tovin ensin kirjaston omassa hyllyssä, sitten kirjaimellisesti omassa hyllyssäni odottamassa vuoroaan. Nyt osui sitten oikea hetki. En enää muista, mistä Hosseiniin törmäsin, jossain toisessa kirjassa taidettiin kehua, odotukset ainakin olivat korkealla.
Nämä odotukset Pölyn ylistys onnistui mainiosti täyttämään, tämä oli oikein nautinnollinen paketti esseistiikkaa. Kokoelman aiheet ovat kautta linjan enimmäkseen kiinnostavia – joku satunnainen tv-sarja (Sons of Anarchy) ei nyt sano mitään, mutta siihenkin saatiin kytkettyä jotain kiinnostavaa.
Erityisesti aiheista kiinnostivat Leonard Cohen ja tämän huonoin albumi Death of a Ladies’ Man, lifestylebloggaajille ilkeily toimii aina ja nimiesseessä kirjoitettiin fiksuja taidemuseoista. Silvia Hosseini on älyllinen, elitistinen ja vähän häijy. Sopii minulle, mutta helppo uskoa, että joitain Hosseinin tyyli repii vastakarvaan.
Hyviä esseitä on aina kiinnostavaa lukea ja Pölyn ylistys menee ehdottomasti sinne hyvien puolelle, vaikka erilaista huonoutta aiheidensa lähtökohdiksi nostaakin. Toivottavasti Hosseini kirjoittaisi lisää jossain vaiheessa!