Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Juuri itsenäisyytensä saaneen Suomen levottomat ja suuntaansa hakevat olot johtivat tuoreen valtion katkeraan sisällissotaan heti vuoden 1918 alussa. Veriset taistelut päättyivät valkoisten voittoon, punaisten tappioon. Jälkipyykki jätti jälkeensä häpeää, vaikenemisen haavoja ja hitaasti paranevia arpia.
Tiina Lintunen on tutkinut tuona aikana punakaartin puolella toimineiden naisten oloja ja kohtaloita Porin seudulla. Sisällissodan syttyessä naisia tarvittiin moniin huoltotehtäviin ja sairaanhoitajiksi. Vaikka Suomen kansanvaltuuskunta ja punakaartin johto eivät naisten aseellisia komppanioita hyväksyneetkään, myös joitakin aseellisia naiskaarteja perustettiin.
Kirja Punaisten naisten tiet pohjautuu Lintusen samannimiseen väitöskirjaan vuodelta 2015. Tutkimusaineistona on tiedot 267 naisesta, jotka joutuivat valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 epäiltynä valtiopetoksesta tai avunannosta valtiopetokseen. Näiden naisten taustat ja kohtalot on tarkoin selvitetty ja näin kirja on erinomaista ajankuvausta alkaen aina tuolloisesta naiskäsityksestä ajan poliittiseen kuvaukseen niin Suomessa kuin laajemmin Euroopassakin.
Lintunen on selvittänyt naisten motiiveja hakeutua punakaartin palvelukseen. Syistä vähäisin oli aatteellinen, useimmiten taloudelliset syyt ja lähipiirin painostus ja suostuttelu nousivat ensisijaisiksi. Osa naisista ehti olla mukana hyvin lyhyen aikaa, silti kapinan kukistuessa vangittiin kymmeniätuhansia punaisia – osa heistä kaartiin kuulumattomiakin, kaaostilanteessa pakokaravaaniin liittyneitä. Kun vankilatoiminta kävi riittämättömäksi, vangit toimitettiin suurille leireille odottamaan tutkintaa. Kun maa kärsi tuolloin elintarvikepulasta, nälkä ja leirien muutenkin puutteelliset olot heikensivät vankeja niin, että kaiken kaikkiaan vankileireillä kuoli vuonna 1918 yli 13 000 suomalaista. Eloonjääneiden elämässä riitti haasteita kauan vielä valtionrikosoikeuksien käsittelyjen jälkeen. Voittajapuolen epäluulot ja kauna lyttäsivät punaisten naisten kelvollisuuden ja moraalin kaikilla elämän alueilla.
Punaisten naisten tiet on silmiä avaavaa, raadollista kertomaa oman maamme historiasta. Koska Lintunen on tutkinut rajatun yhteisön naisten kohtaloita, hän on voinut porautua perinpohjaisesti näiden naisten elämään ja he myös antavat kasvot tuon synkän ajanjakson naisille. Paitsi että naiset joutuivat itse tutkinnan ja tuomion alle, monet heistä menettivät miehensä sodassa tai joutuivat yksinhuoltajan asemaan miehen ollessa vankilassa. Tapahtunutta peilataan myös sen ajan naiskuvaa ja työläisnaisen asemaa vasten.
Ja miten lyhyt aika sata vuotta loppujen lopuksi onkaan! Yhä meitä lähellä, enemmän tai vähemmän tiedostamatonta, sukupolvelta toiselle siirtynyttä perintöä. Millainen on kunnon kansalainen? Missä on naisen paikka?
Kiinnostavaa luettavaa, suosittelen.
