Arja Ahtaanluoma: Puolinainen

Puolinainen

Osta kirja itsellesi

Olenpa tätä kirjaa pyöritellyt pitemmän aikaa aivan kuin hoitajat kirjan tekijää! Itkenyt, nauranut ja kieltänytkin: Kamala kohtalo. Mikä huumori! Ei noin paljon voi vaatia itselleen yhteiskunnalta… jne.

Kaikki alkoi siitä, kun insinööri Arja Ahtaanluoma viilsi mattoveitsellä luuhun asti ulottuvan haavan sormeensa, eikä ensiavussa toimittu oikein. Vasta kolmannella reissulla otettiin asianmukaiset kokeet, mutta silloin oli jo liian myöhäistä, sillä verenmyrkytys oli jo pitkällä ruumista tuhoamassa.

Lopulta edessä oli kaikkien raajojen amputoiminen.

Surujen, itkujen, epäonnistumisten, riitojen, vaatimusten, sitkeyden, sisun, ponnistelujen, auttamisten jälkeen lopputuloksen näette, jos ette jostakin syystä tohdi kirjaan käsiksi käydä, lukea, tuossa kansikuvassa: kohtuullisen hyvin kaikki – autolla ajaminenkin onnistuu.

Pätkittäin eteenpäin takapakkien kautta; niin etenee prosessi kirjassa, joka tarkkoine yksityiskohtineen paikoin tuo mieleen Päätalon Kallen kuvaukset tuskaisten, lähes toivottomien urakkojen kimpussa.

Lukija elää mukana toivomassa: kunpa ei olisi noin hankalaa ja kunpa onnistuisi!

Arjan pikimusta leikkaava huumori. Sekin tässä kerronnassa pitää mukanaan, malliksi vaikkapa Iina, joka latjasi kärryyn äidille muka elintärkeitä tavaroita:

Ihmettelin, mitähän mahtoi tytär nyt löytölaarista löytää, kunnes räjähdin hervottomaan kikatukseen. Paketit sisälsivät sormi- ja varvaslaastareita!

Entä asunnonhankkimiseen aviomieheltä saatu lupa: sain vapaat tyngät Joonakselta tehdä tarjouksen asunnosta. Tai kandien töllistelyä lääkärin esitellessä Arjaa kandiparvelle: Kandit tuijottivat minua vaivaantuneina kuin Picasson taulua.

Pätkitty. Katkottu. Höylätty. Veistelty. Kaavittu. Kursittu. Sellaisena näkee Arja itsensä, mutta vammaisuuden takaa alkaa vähitellen pilkottaa ja löytyä myös minuus.

Lopulta Puolinainen on luettu kokonaan. Lukijana jätän kirjan ja jään elämään omaa elämääni, Arja omaansa, todeten, etteivät puntit aivan tasan ole – vaan tulevaisuudesta tiedä. Muistellen samalla viimeksi yhtä rankkaa, samantapaista luettavaa viiden vuoden takaa: Marja KorhonenHäivähdyksiä, erityinen elämäni, jonka Marja kirjoitti silmillään, kun muita liikkuvia osia ei koko naisessa ollut.

close

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada uudet kirjavinkit sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

hikkaj

SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Kunnioitukseni Arja Ahtaanluomalle!

    Joskus ihminen selviää hyvinkin pahoista tilanteista juuri huumorintajunsa avulla.

    Olen lukenut Marja Korhosen kirjan sekä haastatteluja ja erään häntä nuoremman locked-in-oireyhtymästä kärsivän naisen Kati van der Hoevenin (ent. Lepistö) blogia.
    Kaikki he ovat sinnikkäitä naisia.

    Pistän Puolinaisen muistiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...