Joonas Konstig: Pyhä ruoka : Mitä oikein saa syödä?

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Pyhä ruoka -kirjan alaotsikko on paljonpuhuva. Tuntuu siltä, että vuosi vuodelta kysymykset ravinnon oikeellisuudesta vain lisääntyvät. Mikä ruoka on parasta terveydellisesti, ekologisesti, eettisesti? Mikä on evoluution kannalta asiaankuuluvaa ruokaa? Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisempänä on tietysti kysymys siitä, mikä maistuu hyvältä.

Filosofian maisteri Joonas Konstig on lähtenyt tutkimaan näitä asioita toisaalta kirjallisuuden ja lehtiartikkeleiden kautta, toisaalta nojaten omiin monimuotoisiin kokemuksiinsa: ”Olin kasvissyöjä 26-vuotiaaksi asti, ja siitä puoli vuotta vegaaninakin. Sen jälkeen olen kokeillut muun muassa bodarien ja muiden urheilijoiden suosimaa korkeaproteiinista ruokavaliota, ajoittain jopa sen äärimmäistä ketogeenistakin versiota. Olen elänyt eineksillä ja itse kokkaamallani ruoalla. Olen ryhtynyt metsästäjäksi ja pihaviljelijäksi, saanut lapsia ja koettanut ruokkia heitä. Ja aina olen ollut hyvin kiinnostunut siitä, mitä eri tieteenalat ja kaunokirjallisuus ruoasta sanovat.”

Mikä meille sitten on hyväksi, mikä taas eniten haitallista? Onko rasva vaarallisempaa kuin sokeri – tähän ikuisuuskysymykseen paneudutaan Konstiginkin kirjassa laajasti, ja Konstig lukeutuu sokerin demonisoijiin, tosin varsin järkeenkäyvillä syillä. Mutta eihän järki ole aina se tekijä, joka vaikuttaa eniten siihen, mitä syötäväksemme valitsemme. ”Emmehän ole vieläkään siirtyneet syömään rationalistisia avaruuspillereitä, joiden suuntaan ruokailumme arveltiin kehittyvän edistysoptimistisilla 1950- ja 1960-luvuilla”, Konstig toteaa.

En ole itse ollenkaan ravitsemusalan asiantuntija, mutta uskoisin, että Konstigin kirjassa saattaa suurinta polemiikkia herättää hänen suhtautumisensa lihansyöntiin. Hän pitää lihaa välttämättömänä ihmisen terveydelle, eikä ainakaan toistaiseksi puhu juuri mitään nyhtökaurasta, härkäpavusta eikä tuskin merilevästäkään.

Pyhä ruoka on mielenkiintoista luettavaa ihan tällaiselle ruokamaallikollekin maailmassa, jossa kysymykset ruoan ympärillä siis yhä vain lisääntyvät. Se on selkeästi ja havainnollisesti kirjoitettu, ja siellä täällä pirskahtaa huumorikin vakavan aiheen keskellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *