Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lukuvuoden 2023 viimeiseksi jäänyt kirja, Hanna Stormin runokokoelma Silittäisinkö häntä vähän, oli samalla vuoden kolmas koiria käsitellyt runokokoelma. Lukema on melko korkea, etenkin en edes erityisemmin pidä koirista. Jokainen kolmesta kokoelmasta – ne kaksi muuta ovat Henriikka Tavin Remu ja Silja Kejosen Äiti ja sylikoira – on ollut omanlaisensa.
koira odottaa oven takana
hämmästyn kuinka paljon se näyttää eläimeltä
Storm käsittelee runoissaan paitsi koirasuhdetta, myös kahden ihmisen välille rakentuvaa suhdetta. Sitä, kun elokuvan jälkeen toinen kaipaa onnellista loppua, toinen sitä että joku kuolee ja ero on siinä, ajatteleeko elämää vai fiktion rakennetta. Parisuhdetta katsellaan vaeltamisen linssin läpi (“koppelo ja metsäjänis samassa kuvassa jos olisi ollut kamera”).
Ei tarvitse olla koiranystävä pitääkseen Silittäisinkö häntä vähän -kokoelmaa mielenkiintoisena. Se luotaa kyllä sen verran ihmisten välisiäkin kuvioita, ja toisaalta vaikka ei koirista välittäisikään, koiran ja ihmisen välinen suhde on sittenkin mielenkiintoinen. Miten kahdesta ihmisestä ja koirasta muodostuu omanlainen perheensä.
sinä ja minä olemme tavanneet tunturin laella ukkosen aikaan
koirasta on tullut ystäväni
yksi parhaita ihmisiä joita tunnen
Hanna Stormin säkeet ovat monipuolisia, leikkisiä, ajatuksia herättäviä – oikein mainiota runoutta, siis.
