Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Niinhän siinä kävi Sillille, kuten elokuvaohjaaja Edwin Laineelle ihan oikeesti aikoinaan. Kotona kun on aina kutsuttu lempinimellä: Edwin on ollut Ieppi ja Hugo Silli, niinpä heti kättelyssä koululuokassa sormi menee suuhun eikä nimenhuuto kommervenkeittä onnistu.
“Hugo Virtala!” “HUGO VIRTALA!” huhuilee opettaja Otto. Vastausta ei kuulu. Onneksi vaari on saattelemassa ja kuiskaa Hugolle avun ja tämä älyää huutaa:
“Se olen minä!”
Muutenkin on hyvä ja turvallista, että vaari on mukana ensimmäisenä esikoulupäivänä. Kaikki on niin vierasta ja suurta.
Siitäpä tuo pikkuhiljaa varmaan alkaa sujua, sillä jo ekapäivänä vaari joutuu suostuttelemaan poikaa kotimatkalle. Millään ei haluttaisi lähteä, kun koulussa on niin mielenkiintoista ja hauskaa. Tyttökaverikin jo löytynyt, Helmi Haukinen. Kahden kalan liitto siis.
Tuttu juttu monille eskarivanhemmille. Myös tuo isovanhemman apu, kun isällä ja äidillä on työkiireitä eikä aina ehdi lastaan kouluun kuskaamaan.
Tutuntuntu sen kuin jatkuu; hammaskin irtoaa sopivasti Helmiltä, ja siitäkös seikkailua riittää kotiin viemisiksi asti.
Helppoa ja rattoisaa tätä ruotsalaista alkuperää olevaa kirjasta on seurailla ja lukea. Ilmankos se luokitellaankin pienaakkosin kirjoitettuun helppolukuiset-sarjaan. Näin varttuneempana lukijana hymyillen huokailuttaa: – Olisipa aikuistenkin elämä yhtä turvallista!
Sekin kirjassa on kiehtovaa, että kuvitus on kantta lukuunottamatta mustavalkoista, joko-tai-elämää, vähän niin kuin lapsilla tahtoo olla. Voi olla että ensialkuun kuvitus ei miellytä värimaailmaan tottunutta pientä kulkijaa. Vaan mikäs: kynä pieneen kätöseen ja kuvia kuuntelun taikka lukemisen lomassa värittämään!
Viehättävä kirja.