Miten vanhempien suhteiden jäätyminen vaikuttaa lapseen, ja miltä näyttää, kun padotut tunteet vihdoin purkautuvat? Siitä kertoo Sininen koira, kuvakirja pienestä perheestä, jossa vanhempien väliin nouseva jäävuori työntää isän pois kotoa ja saa ilmapiirin viilenemään. Lapsi patoaa tunteensa, itkee salaa piilossa, kunnes valtava kiukku vain purkautuu ulos.
Kuinkas sitten käykään? Asiat löytävät uomansa, lapsen tunne tulee nähdyksi, helpottaa. Jäävuori vanhempien välistäkin sulaa vähän; ei kaikki tietenkään entiselleen palaa, mutta lapsella on kuitenkin lopulta yhteys molempiin vanhempiinsa.
Pienen Lenninsiivet-kustantamon julkaisema kirja on Anu-Riikka Lampisen käsialaa niin kuvituksen kuin tekstinkin osalta. Kuvitus on hauskaa. Tyyli on vanhanaikaista ja tuo mieleen lastenkirjat vuosikymmenten takaa. Värinkäyttö on reipasta ja iskevää. Lopputulos on hieno. Teksti on niukkaa ja taitoltaan kovin levotonta. Lampinen on koulutettu graafinen suunnittelija, eli asettelu lienee huolella harkittua, mutta minun silmiäni tekstin asettelu raastaa pahemman kerran.
Kirjan tarina on tunneilmaisultaan sen verran voimakas, että taittoa kestää kuitenkin katsella, ja hieno kuvitus auttaa myös paljon. Kehtaan siis suositella: Sininen koira on puhutteleva kuvakirja lapsen padotuista tunteista, joiden purkautuminen vapauttaa voimaan paremmin. Se on siis oikein kelpo muistutus siitä, että tunteita ei kannata ahtaa piiloon.







