Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä

Osta kirja itsellesi

Kun jollain menee huonosti, niin johan lukijana innostun!

Teatteriohjaaja Elina Kilkun (s. 1980) teatteriohjaaja Alinalle ei elämä hurraata huuda, vaikka, kuten ohjaajalle sopisi, eivät taputukset ja kannustukset pahaa tekisi: niillähän teatteriväki jaksaa taas. Lähtökohta mikä kamalin: kaksi pientä lasta ja – mies luikkinut toisen naisen perässä Pariisiin elämään. Heti toisen lapsen synnyttyä.

Siinäpähän kurassa kierit ja yksinäisyydessä elät vailla sukulaisverkostoa, vailla miestä, vailla ystäviä (paitsi niin menestyvä Marina) ja vailla toimeentuloa. Kadehdit kollegaihastus Matias Raatteentien menestystä. Siitäpä taitaakin tulla, tuosta öklöstä, tämän trilogiaksi tarkoitetun sarjan keskipiste, se joka määrää Alinan mielenliikekaappien paikat, kenties myös sisällöt?

Niin. Kuten sanottu: tosi mielenkiinnolla, tipoittain nauttien, olen Kilkun kyydissä keikkunut. Tavarattomat joulut kokenut, metsässä tammikuun paukkupakkasilla rämpinyt kuumesairaiden räkänokkien kanssa jonkin eläkeläisukkoryhmän vedätyttäessä ohjaajatyttöä päin metsää, talvisodan hengessä. Yltäkylläisyys on tuntematon käsite tälle perheelle. Melskettä ja helinää helskettä niin arkena kuin pyhinä yltäkylläisesti kyllä. Räkä valuu ja penskat huutavat – estävätkö peräti järkevän työnhaun?

Apuraha-anomukset toisensa jälkeen vetävät vesiperän, vaikka Alinan mielikuvanäytelmät valmistuvat mielessä toinen toisensa perässä. Täydellisen näytelmän synopsis taikka libretto tosin vielä puuttuu, vai olisiko se juuri tämä tämänkaltainen perhe-elämä? Nimetön, maineeton ohjaaja ei teattereille kelpaa, joten millä meriitillä apurahojakaan saisi. Köyhyys sen kuin jatkuu.

”Lapset olivat olleet aivan vitun rasittavia ja sen seurauksena Alinasta oli kuoritutunut suohirviön, Grimmin äitipuolien ja Perikato-elokuvan Hitlerin yhdistelmä, joka huusi lapsilleen, syytti näitä omasta työtilanteestaan ja kielteisistä apurahapäätöksistä ja käpertyi lopuksi sikiöasentoon vollottamaan suihkun lattialle saadakseen olla hetken rauhassa.”

Tai lyhyemmin, kun hän heräsi lattialta joskus tammikuussa:

”…Lyyti makasi Alinan rinnan päällä vaippa vasten Alinan kasvoja.”

Tuntuuko tutulta?

Jos tuntuu, niin tarttukaa kohtalotoveriin! Elina osaa kirjoittaa Alinasta, sanoisinko vähän rumasti mutta täsmästi: viimeisen päälle perskohtaisen tuntuvalta.

Jatkoon!

PS

Osaa Kilkku muutenkin mukaansa vetää ja vetävästi kirjoittaa, kuten tieto- ja opetuskirjassa, nivoessaan yhteen teatterin tyylilajeja teoksessa Teatterin tyylilajit.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.